Kää­ri­jä joh­dat­ti Ouluun – Sop­hie lau­laa nyt karao­kea suo­mek­si

Olet­ko kos­kaan ollut lomal­la ja toi­vo­nut, että elä­mä voi­si olla aina sel­lais­ta? Brit­ti­läi­nen Sop­hie Platt koki niin ensim­mäi­sel­lä mat­kal­laan Suo­mes­sa – ja päät­ti pian seu­ra­ta tuo­ta tun­net­ta ja muut­taa Ouluun. Hän oli jo pit­kään har­kin­nut mais­te­rio­pin­to­ja ja koki, että Poh­jois-Suo­mi oli­si nii­den suo­rit­ta­mi­seen paras paik­ka.

Sop­hie Platt oli aiem­min työs­ken­nel­lyt monen­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä koti­maas­saan Isos­sa-Bri­tan­nias­sa. Hän ei pelän­nyt muu­tok­sia – hän oli jät­tä­nyt uran­sa pan­kis­sa ja kou­lut­tau­tu­nut opet­ta­jak­si vuon­na 2018. Niin­pä 32-vuo­ti­aa­na koko elä­män pak­kaa­mi­nen mat­ka­lauk­kuun ja muut­to uuteen maa­han tun­tui enem­män jän­nit­tä­väl­tä kuin pelot­ta­val­ta.

Opet­ta­mis­ko­ke­mus ja tie­to­tek­nii­kan yhdis­tä­mi­nen sii­hen oli­vat herät­tä­neet kiin­nos­tuk­sen tek­no­lo­gia-avus­tei­seen oppi­mi­seen, joten Oulun yli­opis­ton Lear­ning, Educa­tion and Tech­no­lo­gy (LET) ‑mais­te­rioh­jel­ma sopi Sop­hiel­le erin­omai­ses­ti.

Kää­ri­jä-ilmiö iski täy­sil­lä

Suo­mi oli ollut Sop­hien toi­ve­lis­tal­la jo jon­kin aikaa, mut­ta se nousi mat­ka­haa­vei­den kär­keen Euro­vii­su­jen 2023 jäl­keen, kun hän ihas­tui Suo­men edus­ta­jaan – Kää­ri­jään.

Kun hän kuu­li Cha Cha Cha ‑kap­pa­leen vii­su­fi­naa­lis­sa ja näki Kää­ri­jän ener­gian, vaik­ka ei ymmär­tä­nyt sano­ja, hän oli täy­sin myy­ty. Pian hän etsi lisää artis­tin kap­pa­lei­ta ja tutus­tui vih­reä­pu­kui­sen esiin­ty­jän maa­il­maan.

Hän tulos­ti sanoi­tuk­set ja yrit­ti ope­tel­la ne, ja vara­si ensim­mäi­sen mat­kan­sa Suo­meen ajoit­taak­seen sen Kää­ri­jän suu­rim­piin kon­sert­tei­hin – kesä­fes­ti­vaa­liin ja Kai­ja Koon sta­dion­keik­kaan.

– Ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä aika­tau­lu­ni Suo­mes­sa oli tiuk­ka, sil­lä menin suo­raan len­to­ken­täl­tä musiik­ki­fes­ti­vaa­lil­le Espoo­seen. Ehdin juu­ri ajois­sa Kää­ri­jän kei­kal­le, ja se oli kaik­kea sitä, mitä toi­voin.

Nainen Käärijä-muraalin edessä

Hitaam­pi ryt­mi imai­si muka­naan

Kää­ri­jän lisäk­si Sop­hie ihas­tui koko Suo­meen. Hän kehuu maan rau­hal­lis­ta ilma­pii­riä ja hitaam­paa elä­män­ryt­miä ver­rat­tu­na Iso-Bri­tan­ni­aan.

– Mis­sä tahan­sa olin tääl­lä – met­säs­sä, kau­pun­gin sydä­mes­sä tai täy­des­sä junas­sa – tun­nel­ma oli rau­hal­li­nen ja ren­to. Tun­tui, että saa­toin hen­git­tää syvään rai­kas­ta ilmaa ja olla vih­doin oma itse­ni. Heti kotiin palat­tua­ni aloin sel­vit­tää opis­ke­lu­mah­dol­li­suuk­sia Suo­mes­sa. En saa­nut tar­peek­se­ni.

Oulun revon­tu­let lumo­si­vat

Sop­hie halusi tutus­tua Suo­meen parem­min, ja se joh­ti hänet Ouluun. Hän pala­si maa­han usei­ta ker­to­ja, kun­nes astui Oulun maa­pe­räl­le ensim­mäis­tä ker­taa huh­ti­kuus­sa 2024.

Hän oli juu­ri käy­nyt haas­tat­te­lus­sa Oulun yli­opis­ton LET-ohjel­maan ja halusi näh­dä kau­pun­gin, johon muut­tai­si.

– Rakas­tuin kau­pun­gin hal­ki vir­taa­vaan jokeen. Ajat­te­lin, että Oulu on elä­väi­nen kau­pun­ki, jos­sa on kaik­ki tar­vit­ta­va. Yhte­nä ensim­mäi­sis­tä illois­ta­ni pää­dyin Nal­li­ka­rin ran­nal­le kat­so­maan revon­tu­lia.

Nainen polkupyörän kanssa

Ystä­väl­li­ses­tä bus­si­kus­kis­ta kotiu­tu­mi­seen

Kau­pun­gis­sa vie­rai­le­mi­nen ja siel­lä asu­mi­nen ovat eri asioi­ta, kuten Sop­hie huo­ma­si muu­tet­tu­aan elo­kuus­sa 2024.

– Elä­män pak­kaa­mi­nen koto­na Isos­sa-Bri­tan­nias­sa oli vai­ke­aa. Muis­tan stres­saa­van tun­teen, kun saa­vuin Ouluun kah­den ison mat­ka­lau­kun kans­sa, enkä tien­nyt miten pää­si­sin asun­nol­le­ni.

Onnek­si avu­lias pai­kal­li­nen aut­toi hän­tä pian.

– Muis­tan myös bus­si­kus­kin, joka oli todel­la ystä­väl­li­nen ja aut­toi minua löy­tä­mään peril­le. Se ystä­väl­li­syys sai minut ren­tou­tu­maan ja ymmär­tä­mään, että kaik­ki jär­jes­tyy.

Yhtei­sön löy­tä­mi­nen

Kun käy­tän­nön asiat oli hoi­det­tu, Sop­hie kes­kit­tyi yhtei­sön löy­tä­mi­seen uudes­sa koti­kau­pun­gis­saan.

Hän osal­lis­tui moniin tapah­tu­miin ja ver­kos­toi­tui aktii­vi­ses­ti muun muas­sa Inter­na­tio­nal House Oulun tapah­tu­mis­sa.

– Suo­sik­ki­ta­pah­tu­mia­ni ovat olleet englan­nin­kie­li­set askar­te­luil­lat, pai­kal­li­set tai­de- ja musiik­ki­fes­ti­vaa­lit kuten Lumo ja Frozen People, yli­opis­ton opis­ke­li­ja­ta­pah­tu­mat kuten sou­tu­kil­pai­lu, sekä monet tun­nit suo­men kie­len kurs­seil­la.

Suo­mea sanoi­tus ker­ral­laan

Yhtei­söön kuu­lu­mi­nen tar­koit­ti myös kie­len omak­su­mis­ta, ja Sop­hie tart­tui uuden kie­len opis­ke­luun innol­la. Hän aloit­ti jo vuon­na 2023 opet­te­le­mal­la Kää­ri­jän sanoi­tuk­sia.

– Minul­le tär­kein­tä on joh­don­mu­kai­suus ja täy­si uppou­tu­mi­nen. Minul­la on suo­men­kie­li­set teks­ti­tyk­set pääl­lä kai­kes­sa mitä kat­son, ja kat­son ohjel­mia vain suo­mek­si. Kurs­seil­ta olen saa­nut hyvän poh­jan, mut­ta eni­ten kehi­tys­tä tapah­tuu arjes­sa – kylt­te­jä luke­mal­la tai etsi­mäl­lä jotain kau­pas­ta.

Hän on myös eden­nyt pit­käl­le Duo­lin­go-sovel­luk­ses­sa ja oppi­nut sen avul­la nopeas­ti. Nyt hän ymmär­tää pal­jon enem­män ympä­ril­lään tapah­tu­vas­ta elä­män­me­nos­ta.

– Seu­raa­va tavoit­tee­ni on roh­kais­tua puhu­maan enem­män suo­mea pai­kal­lis­ten kans­sa. Vil­la Vic­to­rin kah­viklu­bi on hyvä paik­ka har­joi­tel­la ja saa­da itse­var­muut­ta.

Nainen metsässä

Mah­dol­li­suuk­sia avau­tuu

Sop­hie ei ole vain oppi­nut uut­ta kiel­tä – hän on tart­tu­nut moniin mah­dol­li­suuk­siin. Hän toi­mii yli­opis­ton lähet­ti­lää­nä, tuu­to­ri­na uusil­le kan­sain­vä­li­sil­le opis­ke­li­joil­le ja LET-ohjel­man toi­mi­kun­nan jäse­ne­nä.

Hän on vah­vis­ta­nut näke­myk­si­ään suo­ma­lai­ses­ta kor­kea­kou­lu­maa­il­mas­ta ja jakaa koke­muk­si­aan mie­lel­lään uusil­le opis­ke­li­joil­le. Hän työs­ken­te­lee par­hail­laan vies­tin­tä­har­joit­te­li­ja­na Inter­na­tio­nal House Oulus­sa, mikä on syven­tä­nyt hänen ymmär­rys­tään suo­ma­lai­ses­ta työ­elä­mäs­tä.

– Lupa­sin itsel­le­ni, että tar­tun kaik­kiin mah­dol­li­suuk­siin, ja niin olen teh­nyt. Oulus­sa on niin monia tapo­ja osal­lis­tua – ei saa antaa kie­li­muu­rin tai kult­tuu­rie­ro­jen estää.

Kää­ri­jän bii­se­jä karao­kes­sa

Musiik­ki on ollut Sop­hien into­hi­mo, ja Suo­mes­ta se into­hi­mo on löy­tä­nyt uuden kodin. Hän käy edel­leen aktii­vi­ses­ti Kää­ri­jän kei­koil­la. Kesäl­lä hän näki artis­tin muun muas­sa QStock-fes­ta­reil­la Oulus­sa ja Turun Ruis­roc­kis­sa.

– Musiik­ki on iso jut­tu Suo­mes­sa ja Oulus­sa. Kesäl­lä on fes­ti­vaa­le­ja ympä­ri maa­ta, ja kävin mones­sa niis­tä. Kää­ri­jä on aina se artis­ti, jota odo­tan eni­ten, mut­ta olen oppi­nut pitä­mään monis­ta muis­ta suo­ma­lai­sis­ta artis­teis­ta.

Toi­nen har­ras­tus, jon­ka Sop­hie on löy­tä­nyt Oulus­ta, on karao­ke.

– En tien­nyt ennen muut­toa, että karao­ke on niin iso osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria. Olen aina val­mis tart­tu­maan mik­kiin ja esit­tä­mään suo­mek­si oppi­mia­ni kap­pa­lei­ta. On myös muka­vaa näh­dä pai­kal­lis­ten heit­täy­ty­vän laval­le – se rik­koo ste­reo­tyyp­pis­tä kuvaa int­ro­ver­tis­ta suo­ma­lai­ses­ta.

”Saan olla aidos­ti oma itse­ni”

Sop­hie näkee Oulun tar­joa­van hänel­le enem­män kuin mai­se­man­vaih­dok­sen – se on ollut elä­män­muu­tos.

– Haluai­sin jää­dä Ouluun opin­to­je­ni jäl­keen, sil­lä olen saa­nut pal­jon ystä­viä, sekä kan­sain­vä­li­siä että suo­ma­lai­sia. Tun­nen ole­va­ni enem­män oma itse­ni tääl­lä. Voin ren­tou­tua luon­nos­sa ja elää hitaam­min, naut­tien het­kis­tä sen sijaan, että päi­vät ja vii­kot kului­si­vat stres­sis­sä.

Vaik­ka hän ei tie­dä, mitä tule­vai­suus tuo tul­les­saan, hän tie­tää, että aika Oulus­sa on ollut iki­muis­toi­nen.

– Toki on haas­ta­via het­kiä ja koti-ikä­vä, eri­tyi­ses­ti kai­paan per­het­tä­ni, mut­ta koko­nai­suu­des­saan muut­to Ouluun on anta­nut minul­le rau­han ja tilan olla aidos­ti oma itse­ni.

Kat­so Sop­hien haas­tat­te­lu videol­ta (englan­nik­si)