BusinessOulu ja Saranen järjestivät Organisaatio iskukykyiseksi tekoälyaikaan -aamiaistilaisuuden 11. maaliskuuta. Tapahtumassa kuultiin kolme keynote-puheenvuoroa, jotka avasivat AI-kulttuurin rakentamista organisaatioissa.
Avaussanat: Hoisinaho & Leponiemi
Tapahtuman toinen järjestäjäosapuoli, Saranen, antoi mikrofonin Mirja Hoisinaholle ja hän esitteli tilaisuuden teemaa ytimekkäästi. Hoisinaho tiivisti työmarkkinoiden murrosta: työttömien määrä kasvaa ja avoimien työpaikkojen määrä laskee, erityisesti entry-level -rooleissa. Nuorten asema vaikeutuu, mutta samalla irtisanotaan kokeneita asiantuntijoita, joilla älykkyyden lisäksi on hiljaista osaamista, jota AI:lta vielä puuttuu. Roolien muuttuessa kokeneilla työntekijöillä korostuu poisoppimisen tarve, ja siihen voi ottaa oppia nuorten uteliaisuudesta.
Hoisinaho kiteytti organisaation iskukyvyn kolmeen tekijään: nopeuteen oppia, kykyyn muotoilla uudelleen ja koko henkilöstön mukaan ottamiseen. Muutos tehdään aina yhdessä yritysten kanssa. Lopuksi hän esitteli lyhyesti Sarasenen roolia rekrytoivan koulutuksen ja osaamisen kehittämisen kumppanina.
Hoisinaho kiteytti organisaation iskukyvyn kolmeen tekijään: nopeuteen oppia, kykyyn muotoilla uudelleen ja koko henkilöstön mukaan ottamiseen.
BusinessOulun puolesta Jussi Leponiemi hyppäsi lavalle. Hän alusti aihetta organisaatioiden näkökulmasta ja esitti yleisölle herätteleviä kysymyksiä. Leponiemi korosti, että tekoäly ei yksin tee organisaatiosta parempaa ja osaamattomasti käytettynä se voi jopa heikentää kilpailukykyä. Osaavat käyttäjät sen sijaan vahvistavat tehokkuutta ja kilpailuetua.
Keskeiseksi teemaksi nousi AI-agenttien rooli. Nykyään agenttien rakentaminen on mahdollista kaikille, sillä internet on täynnä niihin liittyviä oppaita. Leponiemi nosti esiin myös strategisen kysymyksen: kuka omistaa tekoälyn synnyttämän arvon? Vastauksiksi hän nosti kolme kärkeä: data, ohjaus ja oppiminen. Tekoäly oppii jatkuvasti ja niin meidänkin tulee.
Heidi Kananen: AI-projektista AI-kulttuuriin
Tilaisuuden ensimmäisen keynoten piti Valve Groupin valloittava Heidi Kananen, joka tarkasteli AI:n käyttöönottoa johtamisen näkökulmasta.
Hän aloitti esittelemällä Valvea b2b-kumppanina, joka auttaa asiakkaita digitaalisen tekemisen ja markkinoinnin kehittämisessä. Sieltä Kananen hyppää kymmenisen vuotta taaksepäin ja nostaa esiin ikonisen lainauksen Microsoftin sen aikaiselta toimitusjohtajalta: Who would want to pay 500 dollars for a phone? Lainaus toimii muistutuksena siitä, miten lyhytnäköisiä olemme usein tulevaisuuden suhteen.
Kanasen mukaan suurin AI:n käyttöönoton potentiaali löytyy asiakasrajapinnasta, kun taas pelkkä yksittäisten työkalujen optimointi voi synnyttää sisäisiä pullonkauloja. Otatko käyttöön uusia työkaluja vai uudistatko kokonaisvaltaisia työnkulkuja? Hän korostaa, että näillä on suuri ero.
Kananen kannusti kokeilemaan tekoälyä käytännössä, rakentamaan yritykselle avoimen AI-linjauksen ja asettamaan roolikohtaiset AI-tavoitteet. Kun pyhittää ajan tekoälyn käytön harjoitteluun, ymmärtää itse, mitä mahdollisuudet voivat olla. Etenkin johdossa pitää tietää, mitä arvoa tekoäly tuottaa.
Kananen puhuu aiheesta nojaten dataan sekä esittelee uusia näkökulmia.
Hän tarkasteli myös tekoälyn tilannetta niin ikään historiallisesta näkökulmasta: olemmeko nyt AI:n teollisessa vallankumouksessa? Kuten teollisen vallankumouksen aikaan, myös nyt muutos herättää vastarintaa.
Kananen nosti esiin kiinnostavaa dataa tekoälyn ja mielenterveyden suhteesta: kun ymmärtää enemmän tekoälystä, olo voi muuttua yhtä aikaa stressaantuneeksi ja innostuneeksi – ja herätä huoli siitä, viekö AI työpaikkoja. Eikä huolta helpota se, että tekoälyagentit ovat hänen mukaansa tulossa uusiksi kollegoiksemme.
Oppimisen kulttuuri syntyy parhaiten arjen työyhteisössä. Tekoälyosaaminen skaalautuu alhaalta ylöspäin, kun kollegan käytännön vinkit toimivat usein paremmin kuin ulkopuoliset ohjeet.
Tekoälyosaaminen skaalautuu alhaalta ylöspäin.
Tekoäly ei ole aina ilotulitusta. Kanasen mukaan datan hallinta on yksi AI:n käytön haastavimmista osa-alueista. Yrityksen tulee tietää, mitä tietoa voi syöttää eri työkaluihin. Hän suosittelee datan värikoodausta: vihreä kelpaa kaikkiin työkaluihin, punainen vain luotettuihin ympäristöihin. Yleisenä ohjeena Kanasen mukaan ammattilaiset käyttävät aina maksullisia työkaluja. Ja jos yritys ei tarjoa AI-työkaluja, työntekijät ottavat niitä käyttöön joka tapauksessa.
Pasi Vuorio: Ohjelmistokehityksen tekoälymurros
Aamun toisessa keynotessa ModernPath.Ai:n perustaja Pasi Vuorio syventyi tekoälyn vaikutuksiin ohjelmistokehityksessä.
Vuorio kuvasi kehityksen nopeutta: viisi vuotta sitten AI täydensi koodia, kolme vuotta sitten tulivat AI-avustajat ja vuosi sitten agentit. Nyt puhutaan jo software factories -mallista, jossa sovelluksia voidaan rakentaa jopa päivässä. Ohjelmistokehittäjät ovatkin yksi AI:n eniten muokkaamista ammattiryhmistä.
Vuorio viittasi Anthropicin tutkimuksiin todeten, että vaikka tekoäly voisi teoriassa hoitaa lähes kaikki ohjelmoijien tehtävät, käytännössä vasta kolmasosa on todellisessa käytössä. Hän kertoi, ettei ole tänä vuonna kirjoittanut riviäkään koodia ja hänen mukaansa sen aika on ohitse. Testauskaan ei ole enää pullonkaula.
Ohjelmoijan rooli muuttuu koodaajasta AI-orkestroijaksi, ja jokaisesta koodaajasta tulee samalla testaaja. Tekoälyn mahdollistama nopeus muuttaa koko alan dynamiikkaa: puolentoista vuoden työ voidaan nykyään tehdä jopa päivässä.
Ohjelmoijan rooli muuttuu koodaajasta AI-orkestroijaksi.
Vuorio painotti, että haaste ei ole enää ohjelmiston rakentamisessa, vaan sen myymisessä ja markkinoinnissa. Vaikka työkalut ovat kaikkien saatavilla, asiantuntijoiden osaamista tarvitaan edelleen – asiakas ei voi itsenäisesti promptata itselleen sovellusta, vaikka tekninen toteutus olisikin nopea.
Tilaisuus herätti loppuun asti paljon kysymyksiä sekä keskustelua ja osallistujat siirtyivät aamupäivän päätteeksi vilkkaasti verkostoitumaan.
Vuorio käsittelee tekoälyä ohjelmistokehittäjän näkökulmasta.
Teksti ja kuvat: Suvi Sipola