Ukrai­na­lais­lää­kä­ri Ele­na raken­taa uraan­sa uudel­leen Suo­mes­sa – ”Oulus­ta on tul­lut toi­nen koti­ni”

Kun Ele­na Sor­mu­nen muut­ti Ouluun yhden mat­ka­lau­kun kans­sa, hän jät­ti taak­seen menes­ty­vän lää­kä­ri­nu­ran Kio­vas­sa ja aloit­ti kai­ken alus­ta – uudes­sa maas­sa, uudel­la kie­lel­lä ja uusien ihmis­ten kans­sa. Nyt hän työs­ken­te­lee ter­veys­kes­kus­lää­kä­ri­nä ja raken­taa elä­mää, jos­sa rak­kaus, per­he ja amma­til­li­nen kut­su­mus kul­ke­vat rin­nak­kain.

Oli aika, kun Ele­na Sor­mu­nen kul­ki kor­ko­ken­gis­sä Kio­van kaduil­la ja kävi hyvä­palk­kai­ses­sa lää­kä­rin työs­sään.

Elet­tiin 2020-luvun alkua. Ele­na ei ollut kos­kaan suun­ni­tel­lut muut­toa ulko­mail­le. Hän oli syn­ty­nyt Ukrai­nan Zapo­rižž­jas­sa per­hee­seen, jos­sa lää­kä­rin ammat­ti on suu­res­sa arvos­sa. Hänen molem­mat van­hem­pan­sa ovat lää­kä­rei­tä ja Ele­nal­le tär­kei­tä esi­ku­via.

Hän oli suo­rit­ta­nut toh­to­rio­pin­ton­sa Zapo­rižž­jan lää­ke­tie­teel­li­ses­sä yli­opis­tos­sa sekä työs­ken­nel­lyt koti­kau­pun­gis­saan opet­ta­ja­na ja lää­kä­ri­nä niin jul­ki­sis­sa sai­raa­lois­sa kuin yksi­tyi­sil­lä kli­ni­koil­la.

Ele­nal­la oli onnel­li­nen ja rau­hal­li­nen elä­mä Zapo­rižž­jas­sa, mut­ta hän halusi hypä­tä uusiin haas­tei­siin ja kas­vaa amma­til­li­ses­ti Kio­vas­sa. Hän sai kut­sun pää­kau­pun­gin kah­teen par­haa­seen kli­nik­kaan, vuo­kra­si asun­non vuo­dek­si ja eli tyy­ty­väi­se­nä uut­ta arke­aan.

Kun­nes netis­sä tapah­tui koh­ta­lo­kas tapaa­mi­nen suo­ma­lai­sen mie­hen kans­sa. Lyhyen net­ti­kes­kus­te­lun jäl­keen hänen tule­va avio­puo­li­son­sa saa­pui Kio­vaan. Nämä tapah­tu­mat aut­toi­vat Ele­naa muut­ta­maan elä­mään­sä 180 astet­ta.

– Pää­tök­see­ni vai­kut­ti mie­hen käy­tös. Minul­le oli tär­ke­ää, että mies tuli Kio­vaan ja ehdot­ti nai­mi­siin menoa, Ele­na ker­too.

Ele­na sai rak­kau­den, mut­ta hänen piti raken­taa uran­sa koko­naan uudes­taan.

Yhden mat­ka­lau­kun muut­to

Lop­pu­vuo­des­ta 2021 Ele­na muut­ti Suo­meen, jos­sa hän oli ker­ran aiem­min käy­nyt loma­mat­kal­la. Muka­naan hän toi yhden mat­ka­lau­kun. Nopeas­ti hän huo­ma­si, että kor­ko­ken­gil­lä ei pär­jän­nyt Oulun run­sas­lu­mi­ses­sa, kyl­mäs­sä tal­ves­sa. Ensim­mäi­se­nä hän osti kau­pas­ta kun­non tal­vi­ta­kin ja ‑ken­gät.

Ele­na tytär opis­ke­li tuol­loin vii­meis­tä vuot­taan lukios­sa. Hän muut­ti äitin­sä peräs­sä Ouluun hel­mi­kuus­sa 2022 soda­nu­han vuok­si.
Tytär opis­ke­lee par­hail­laan Oulun ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa (Oamk) ja val­mis­tuu pian insi­nöö­rik­si. Opin­to­jen ohel­la tytär työs­ken­te­lee Nokial­la, mis­tä Ele­na on eri­tyi­sen ylpeä. Se on tuo­nut arvo­kas­ta työ­ko­ke­mus­ta ja avaa ovia suo­ma­lai­seen työ­elä­mään, Ele­na poh­tii.

Niin ikään Ele­nan äiti jou­tui muut­ta­maan Zapo­rižž­jas­ta Ouluun sota­pa­ko­lai­se­na kevääl­lä 2022. Per­heen­jä­sen­ten seu­ra on tuo­nut Ele­nal­le suur­ta loh­tua ja tur­vaa; on hel­pot­ta­vaa tie­tää, että oma äiti on lähel­lä eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun elä­mä muut­tuu monel­la tapaa.

Hänen isän­sä työs­ken­te­lee edel­leen neu­ro­lo­gi­na Zapo­rižž­jas­sa.

”Kie­li­tai­to on kai­ken perus­ta”

Alkua­jat Suo­mes­sa tun­tui­vat eri­tyi­sen haas­teel­li­sel­ta, Ele­na myön­tää. Uusi kie­li vai­kut­ti vai­keal­ta, ja arki sisäl­si muu­ten­kin pal­jon epä­var­muut­ta ja byro­kra­ti­aa.

– Aloi­tin suo­men kie­len opis­ke­lun heti, sil­lä tie­sin, että lää­kä­rin työs­sä kie­li­tai­to on kai­ken perus­ta. Kävin OSAO:n kotou­tu­mis­kou­lu­tuk­sen ja opis­ke­lin suo­mea inten­sii­vi­ses­ti myös vapaa-ajal­la­ni. Kurs­si­ka­ve­ri­ni oli­vat todel­la moti­voi­tu­nei­ta opis­ke­le­maan ja se aut­toi minua­kin jat­ka­maan uuden kie­len opis­ke­lua entis­tä ahke­ram­min.

Lää­kä­rin päte­vyy­den tun­nus­ta­mi­nen Suo­mes­sa on osoit­tau­tu­nut Ele­nan mukaan moni­mut­kai­sek­si ja aikaa vie­väk­si pro­ses­sik­si.

Hänen on haet­ta­va oikeut­ta har­joit­taa lää­kä­rin ammat­tia Val­vi­ral­ta, joka on sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan lupa- ja val­von­ta­vi­ras­to.

EU:n ulko­puo­li­ses­ta maas­ta tule­va lää­kä­ri jou­tuu ennen lupaan­sa osal­lis­tu­maan muun muas­sa lail­lis­ta­mis­kuu­lus­te­lui­hin Tam­pe­reen yli­opis­tos­sa ja pakol­li­seen kuu­den kuu­kau­den työ­har­joit­te­luun.

– Val­vi­ra edel­lyt­tää muun muas­sa usei­ta kie­li­ko­kei­ta ja tent­te­jä, kuten YKI-tes­tin eli ylei­sen kie­li­tut­kin­non, ennen kuin saan oikeu­den työs­ken­nel­lä lää­kä­ri­nä.

Ensim­mäi­sen työ­har­joit­te­lun­sa Ele­na löy­si Business­Oulun Työn­tai­ta­jak­si-tapah­tu­man ja oman aktii­vi­suu­ten­sa avul­la. Hän kävi esit­täy­ty­mäs­sä Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lu­een Poh­teen stän­dil­lä ja jät­ti ansio­luet­te­lon­sa. Pian työ­elä­mä­ta­pah­tu­man jäl­keen hän sai soi­ton las­ten osas­ton lää­kä­ril­tä ja kut­sun työ­haas­tat­te­luun.

Työ­haas­tat­te­lun­sa aika­na Ele­na huo­ma­si, että vaik­ka hänen kie­li­tai­ton­sa ei ollut vie­lä täy­del­li­nen, kol­le­gat sai­raa­las­sa tuki­vat hän­tä. Hän sai pal­jon posi­tii­vis­ta palau­tet­ta ja roh­kai­sua jat­kaa lää­kä­rin lupa­pro­ses­sin edis­tä­mis­tä Suo­mes­sa.

”Yllät­tä­vän pal­jon kii­tok­sia”

Tämän artik­ke­lin kir­joi­tus­het­kel­lä loka­kuus­sa 2025 Ele­na, 45, työs­ken­te­lee ter­veys­kes­kus­lää­kä­ri­nä Oulus­sa. Ennen sitä hän kävi työs­ken­te­le­mäs­sä Loh­jan sai­raa­las­sa.

Työ suo­ma­lai­ses­sa ter­vey­den­huol­los­sa on Ele­nan mie­les­tä erit­täin pal­kit­se­vaa ja avar­ta­vaa. Hän on yllät­ty­nyt useat ker­rat muun muas­sa poti­lai­den­sa kii­tol­li­suu­den osoi­tuk­sis­ta.

– Suo­ma­lai­set poti­laat arvos­ta­vat lää­kä­rin aikaa ja koh­taa­mis­ta. Jos­kus pelk­kä kes­kus­te­lu ja läs­nä­olo riit­tä­vät aut­ta­maan. Eri­tyi­ses­ti van­hem­mat asiak­kaat anta­vat yllät­tä­vän pal­jon kii­tok­sia ja se tun­tuu hyväl­tä, Ele­na sanoo.

Ele­na kokee, että myös suo­ma­lai­set kol­le­gat ovat ystä­väl­li­siä ja työyh­tei­sö on kan­nus­ta­va. Lisäk­si mah­dol­li­suus aut­taa ukrai­na­lai­sia ja mui­ta maa­han­muut­ta­nei­ta poti­lai­ta omal­la äidin­kie­lel­lä on ollut tär­ke­ää.

Ele­na halu­aa roh­kais­ta mui­ta ulko­maa­lai­sia lää­kä­rei­tä, jot­ka ovat muut­ta­neet tai suun­nit­te­le­vat muut­toa Suo­meen. Lupa­pro­ses­si kes­tää vuo­sia ja on todel­la vaa­ti­va, mut­ta kaik­ki on hänen mie­les­tään mah­dol­lis­ta.

– Tär­kein­tä on oma aktii­vi­suus, halu oppia ja roh­keus tart­tua uusiin mah­dol­li­suuk­siin. Toi­von tie­ten­kin, että suo­ma­lai­nen jär­jes­tel­mä voi­si tule­vai­suu­des­sa tukea ulko­maa­lai­sia lää­kä­rei­tä vie­lä parem­min, jot­ta hei­dän osaa­mi­sen­sa saa­tai­siin täy­si­mää­räi­ses­ti käyt­töön.

”Ihmi­set teke­vät kodin”

Arki Oulus­sa on aset­tu­nut uomiin­sa. Ele­na arvos­taa kau­pun­gin rau­hal­li­suut­ta ja luon­toa. Puh­das­ta ilmaa­kin hän kehai­see.
Hän on löy­tä­nyt tääl­tä uusia har­ras­tuk­sia, jois­ta padel on nous­sut eri­tyi­sen tär­keäk­si vaki­pe­lik­si. Ukrai­nas­sa ten­nis on hänen mukaan­sa suo­si­tum­pi, mut­ta Suo­mes­sa hän innos­tui pade­lis­ta mie­hen­sä kans­sa.

Kult­tuu­ri on myös tär­keä osa Ele­nan elä­mää. Hän naut­tii Oulun moni­puo­li­ses­ta kult­tuu­rie­lä­mäs­tä, teat­te­ris­ta ja kon­ser­teis­ta. Hän pitää sii­tä, että kau­pun­gis­sa on sekä kor­kea­ta­soi­sia esi­tyk­siä että mata­lan kyn­nyk­sen kult­tuu­rie­lä­myk­siä. Ensi vuon­na Oulus­sa on luvas­sa vie­lä­kin laa­jem­pi kult­tuu­ri­tar­jon­ta, sil­lä kau­pun­ki on valit­tu vuo­den 2026 Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gik­si.

Ele­na arvos­taa myös Oulun hyvin hoi­det­tu­ja pyö­rä­tei­tä, vih­rei­tä puis­to­ja ja mah­dol­li­suut­ta ulkoil­la esi­mer­kik­si Aino­lan­puis­tos­sa tai kes­kus­tan ja Tui­ran väli­sil­lä kau­niil­la rei­teil­lä. Hän kokee, että Oulus­sa on help­po yhdis­tää aktii­vi­nen elä­män­ta­pa, kult­tuu­ri­har­ras­tuk­set ja rau­hal­li­nen arki.

– Vaik­ka ikä­vöin Ukrai­naan, Oulus­ta on tul­lut toi­nen koti­ni. Rak­kaus antaa voi­maa, ja kodin teke­vät aina ihmi­set. Suu­ri kii­tos kuu­luu avio­mie­hel­le­ni, per­heel­le­ni ja kai­kil­le niil­le ihmi­sil­le, jot­ka ovat tuke­neet minua.

Teks­ti: Anna­kai­sa Vää­rä­nie­mi
Kuvat: Ele­nan kotial­bu­mi

Kan­nat­taa lukea myös nämä haas­tat­te­lut