“45 km:n päi­vä­kä­ve­lyi­tä” – askel ker­ral­laan Oulus­ta on tul­lut koti intia­lai­sel­le Bhu­pen­de­ril­le

Mil­tä Oulu näyt­tää, kun malt­taa hidas­taa vauh­tia? Suo­meen muut­ta­neel­le Bhu­pen­der Sing­hil­le vas­taus löy­tyy käve­le­mi­ses­tä – yksin­ker­tai­ses­ta tavas­ta, joka on muo­kan­nut hänen arke­aan ja syven­tä­nyt suh­det­ta uuteen koti­kau­pun­kiin.

Bhu­pen­der Singh, 28, on kotoi­sin Intias­ta ja vii­meis­te­lee par­hail­laan mais­te­rio­pin­to­jaan Oulun yli­opis­tos­sa. Ennen Suo­meen muut­toa hän työs­ken­te­li nel­jän vuo­den ajan bio­lo­gian opet­ta­ja­na Vara­na­sis­sa.

Luon­to on vah­vas­ti läs­nä hänen elä­mäs­sään Oulus­sa. Pit­kät käve­lyt, lin­tu­jen tark­kai­lu ja luon­to­ku­vaus ovat tär­kei­tä kes­kei­siä har­ras­tuk­sia. Eri­tyi­ses­ti hän­tä kiin­nos­taa mak­ro­ku­vaus, jos­sa huo­mio koh­dis­tuu pie­niin, hel­pos­ti huo­maa­mat­ta jää­viin yksi­tyis­koh­tiin: kuvioi­hin, pin­toi­hin ja raken­tei­siin. Vuo­sien myö­tä täl­lai­ses­ta havain­noin­nis­ta on tul­lut hänel­le luon­tai­nen tapa kat­soa maa­il­maa.

Hän viet­tää aikaa ulko­na aina kun mah­dol­lis­ta, muun muas­sa vael­taen ja ret­keil­len. Välil­lä hän pak­kaa tel­tan ja suun­taa met­siin hil­jai­suu­den peräs­sä. Lii­kun­ta on muu­ten­kin tär­keä osa elä­mää: sul­ka­pal­lo, kori­pal­lo ja len­to­pal­lo pitä­vät hänet liik­kees­sä.

Bhu­pen­der saa­pui Ouluun vuon­na 2024 aloit­taak­seen mais­te­rio­pin­ton­sa. Usean vuo­den ope­tus­työn jäl­keen hän halusi tar­kas­tel­la kou­lu­tus­ta laa­jem­min: miten opis­ke­li­jat oppi­vat uusien väli­nei­den avul­la, miten opet­ta­jat sopeu­tu­vat muu­tok­seen ja mil­lai­nen roo­li tek­no­lo­gial­la oikeas­ti on.

Oulun yli­opis­ton Lear­ning, Educa­tion and Tech­no­lo­gy -mais­te­rioh­jel­ma erot­tui eduk­seen vah­van oppi­mis­tie­teel­li­sen pai­no­tuk­sen­sa ansios­ta, hän mai­nit­see

“Ihmi­set otta­vat pyö­räi­lyn tosis­saan”

Mil­lai­sen ensi­vai­ku­tel­man Oulu teki kan­sain­vä­li­seen opis­ke­li­jaan? Intian vilk­kai­siin ja tihei­siin kau­pun­kei­hin tot­tu­neel­le Bhu­pen­de­ril­le hil­jai­suus ja tilan tun­tu yllät­ti­vät Oulus­sa. Myös kau­pun­gin infra­struk­tuu­ri teki heti vai­ku­tuk­sen.

Hyvin toi­mi­vat käve­ly- ja pyö­rä­rei­tit teke­vät arjes­ta suju­vaa – kau­pun­ki tun­tuu suun­ni­tel­lul­ta liik­ku­mis­ta var­ten, ympä­ri vuo­den.

Suu­rim­man vai­ku­tuk­sen teki kui­ten­kin tapa, jol­la ihmi­set liik­ku­vat tal­vel­la.

– Tääl­lä pyö­räi­lyyn suh­tau­du­taan vaka­vas­ti – ei vain kesäl­lä, vaan myös tal­vel­la, lumes­sa ja jääl­lä, jopa pimeäs­sä. Infra­struk­tuu­ri tukee sitä, ja kau­pun­ki­lai­sil­la tun­tuu ole­van ’men­nään vain’ ‑asen­ne, Bhu­pen­der kuvai­lee.

Valon vaih­te­lu eri vuo­de­nai­koi­na on myös teh­nyt vah­van vai­ku­tuk­sen.

– Sitä ei oikeas­taan ymmär­rä ennen kuin kokee sen itse. Kesäl­lä aurin­ko tus­kin las­kee, ja tal­vel­la se kato­aa aikai­sin; se vai­kut­taa uneen, ajan­käyt­töön ja koko kau­pun­gin tun­nel­maan.

Sau­na­kult­tuu­ri oli aluk­si vie­ras, mut­ta vähi­tel­len sekin alkoi avau­tua.

– Sau­na on olen­nai­nen osa sitä, miten ihmi­set ren­tou­tu­vat ja koh­taa­vat – se on samaan aikaan yksi­tyis­tä ja hyvin sosi­aa­lis­ta. Kun sau­nas­sa käy sään­nöl­li­ses­ti, alkaa ymmär­tää, mik­si sil­lä on mer­ki­tys­tä.

Luon­non lähei­syys on yksi Oulun mer­kit­tä­vim­mis­tä piir­teis­tä.

– Monis­sa kau­pun­geis­sa luon­toon pitää läh­teä erik­seen. Tääl­lä met­sä, meri ja joki ovat aina lähel­lä – astut ulos ja olet jo mat­kal­la luon­to­koh­tee­seen.

Ja jos­kus luon­to tar­jo­aa jotain poik­keuk­sel­lis­ta.

– Kirk­kaa­na tal­vi-ilta­na voi astua ulos ja näh­dä vih­rei­den valo­jen liik­ku­van tai­vaal­la. Revon­tu­liin ei totu kos­kaan.

“IH Oulu aut­taa alkuun”

Bhu­pen­der kuvai­lee Oulua opis­ke­li­jays­tä­väl­li­sek­si kau­pun­gik­si.

– Yli­opis­to välit­tää opis­ke­li­joi­den hyvin­voin­nis­ta myös opin­to­jen ulko­puo­lel­la. Tuki näkyy monel­la tasol­la. Uni­Mo­ve tekee liik­ku­mi­ses­ta help­poa ja edul­lis­ta, ja yli­op­pi­las­kun­ta jär­jes­tää pal­jon tapah­tu­mia, hän ker­too.

Myös Inter­na­tio­nal House Oulu (IH Oulu) tar­jo­aa tär­ke­ää tukea, hän sanoo.

– Uuteen maa­han tul­les­sa on hoi­det­ta­va­na pal­jon käy­tän­nön asioi­ta. On iso mer­ki­tys sil­lä, että on paik­ka, johon voi men­nä ja kysyä mitä vain. IH Oulu aut­taa myös tutus­tu­maan uusiin ihmi­siin.

Arki on muut­tu­nut kah­den vuo­den aika­na.

– Arjen ryt­mi­ni on rau­hoit­tu­nut. Kii­ret­tä on vähem­män, ja luon­to on aina lähel­lä. Pit­kis­tä käve­lyis­tä on tul­lut entis­tä tär­keäm­pi osa elä­mää­ni.

Hän arvos­taa myös sitä, ettei kau­pun­gis­sa tar­vit­se vali­ta kau­pun­gin ja luon­non välil­lä.

– Met­sä, meri ja joki ovat tääl­lä kaik­ki käve­ly- tai pyö­rä­mat­kan pääs­sä. Monis­sa kau­pun­geis­sa se vaa­ti­si suun­nit­te­lua; Oulus­sa riit­tää, että lait­taa takin pääl­le ja läh­tee.

Lem­pi­pai­kan valin­ta on vai­ke­aa, mut­ta yksi nousee esiin:

– Uni­Mo­ven lii­kun­ta­hal­li on ehkä suo­sik­ki­paik­ka­ni Oulus­sa. Voin viet­tää siel­lä tun­ti­kausia, jos­kus pela­ta nel­jää lajia saman päi­vän aika­na. Ystä­vät vit­sai­le­vat, että se on kuin toi­nen koti­ni – eikä se ole kau­ka­na totuu­des­ta.

“Ei suun­ni­tel­maa, ei kii­ret­tä”

Käve­ly on ollut jo pit­kään Bhu­pen­de­rin rakas har­ras­tus, mut­ta Oulus­sa se on saa­nut uuden mer­ki­tyk­sen. Kau­pun­gin kat­ta­vat rei­tit ja lähel­lä ole­va luon­to teke­vät sii­tä luon­te­van osan arkea.

Hänel­le käve­ly on myös tera­peut­tis­ta toi­min­taa.

– Kii­reen ja odo­tus­ten kes­kel­lä käve­ly tar­jo­aa har­vi­nai­sen het­ken hidas­taa. Ei ole mää­rän­pää­tä eikä pai­net­ta suo­riu­tua – vain oma tah­ti ja mai­se­ma ympä­ril­lä.

Kävel­len kokee pai­kat eri taval­la, hän tote­aa.

– Pie­net yksi­tyis­koh­dat nouse­vat esiin: hil­jai­set kadut, valon muu­tok­set, arjen ryt­mi. Vaik­ka käve­le­mi­nen on hitain tapa liik­kua, se on ehdot­to­mas­ti mer­ki­tyk­sel­li­sin.

– Käve­ly luon­nos­sa on yksin­ker­tai­sin tapa pala­ta itsen­sä luo – ilman suun­ni­tel­maa, ilman kii­ret­tä, läs­nä on vain pol­ku ja puut.

Mat­kan var­rel­ta löy­tyy monia mie­leen jää­nei­tä het­kiä. Erää­nä syk­sy­nä met­säs­sä kävel­les­sään Bhu­pen­der huo­ma­si ora­van seu­raa­van itse­ään. Syyn hän ymmär­si vas­ta myö­hem­min: hänen avoi­mes­ta tas­kus­taan putoi­li maa­päh­ki­nöi­tä, joi­ta ora­va kerä­si hil­jaa jäl­jes­sä.

Pisim­mil­lään Bhu­pen­der on kävel­lyt Oulus­sa 45 kilo­met­riä päi­väs­sä – Raja­ky­läs­tä Kon­tin­kan­kaal­le, siel­tä Jää­lin uima­ran­nal­le ja takai­sin kotiin. Hänel­le käve­ly on ennen kaik­kea yhteyt­tä ympä­ris­töön, het­keen ja itseen. Ajan myö­tä Oulu on muut­tu­nut opis­ke­lu­pai­kas­ta kodik­si.

– Sii­nä vai­hees­sa en enää ajat­te­le kilo­met­re­jä. Jat­kan vain mat­kaa­ni, ja ympä­ris­tö muut­tuu vähi­tel­len. Päi­vän päät­teek­si olo on sopi­van väsy­nyt. Keho­ni on teh­nyt työ­tä, mie­le­ni on rau­hoit­tu­nut ja maa­il­ma tun­tuu lähei­sel­tä.

Bhu­pen­de­rin vin­kit Ouluun muut­ta­vil­le x 4

1. ”Val­mis­tau­du tal­veen, mut­ta älä pel­kää sitä. Kyl­mä, pimeä kausi pit­kä, mut­ta elä­mä ei pysäh­dy sii­hen. Kul­ku­rei­tit pide­tään kun­nos­sa, ja pyö­räi­ly jat­kuu. Pukeu­du läm­pi­mäs­ti ja opi naut­ti­maan vuo­de­na­jas­ta.
2. Han­ki pyö­rä. Autoa ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se – suu­rin osa pai­kois­ta on saa­vu­tet­ta­vis­sa kävel­len tai pyö­räl­lä.
3. Hyö­dyn­nä tar­jol­la ole­va tuki. Inter­na­tio­nal House Oulu, yli­op­pi­las­kun­ta ja Uni­Mo­ve aut­ta­vat aset­tu­maan ja löy­tä­mään paik­kan­sa.
4. Anna itsel­le­si aikaa sopeu­tua uuteen ryt­miin. Oulu ei ole kii­rei­nen tai melui­sa kau­pun­ki: rau­hal­li­suus on yksi sen suu­rim­mis­ta vah­vuuk­sis­ta.”

Teks­ti: Anna­kai­sa Vää­rä­nie­mi

Sinua saat­taa kiin­nos­taa myös nämä artik­ke­lit