Euro­vii­su­ki­pi­nä, jos­ta kaik­ki alkoi – Könü­lin mat­ka Bakus­ta Ouluun

Könül Ahmadza­da, 32, työs­ken­te­lee kan­sain­vä­lis­ten asioi­den asian­tun­ti­ja­na Oulun yli­opis­tos­sa. Azer­baidža­nis­ta kotoi­sin ole­va Könül muut­ti per­heen­sä kans­sa Ouluun kol­me vuot­ta sit­ten. Tääl­lä hän on voi­nut yhdis­tää mer­ki­tyk­sel­li­sen uran per­he-elä­mään, luo­vuu­teen ja vah­vaan luon­to­si­tee­seen.

Tari­na­ni Suo­men kans­sa alkoi oikeas­taan vuo­den 2007 Euro­vii­sut-lau­lu­kil­pai­lus­ta, Könül Ahmadza­da ker­too.

– Ne oli­vat ensim­mäi­set Euro­vii­sut, jot­ka kos­kaan kat­soin. Näin sil­loin Lor­din voi­ton, joka oli tapah­tu­nut vuot­ta aiem­min. 13-vuo­ti­aa­na tei­ni­nä olin täy­sin lumou­tu­nut rock-musii­kis­ta.

Könül löy­si nopeas­ti lisää suo­ma­lai­sia rock-yhty­ei­tä, jot­ka ovat yhä hänen suo­sik­ke­jaan, ja ute­liai­suus laa­je­ni vähi­tel­len koko suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin.

– Tut­kies­sa­ni suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria sain tie­tää kau­niis­ta kie­les­tä, eri­tyi­ses­ti Ö- ja Y‑äänteistä. Ne esiin­ty­vät nime­ni alku­pe­räi­ses­sä ään­tä­myk­ses­sä. Tutus­tuin myös suo­ma­lai­seen myto­lo­gi­aan – Kale­va­laan ja sen hah­moi­hin, joi­hin tör­mä­sin ensim­mäi­sen ker­ran Nightwis­hin musii­kin kaut­ta.

Lisäk­si Suo­men mai­ne yhte­nä maa­il­man onnel­li­sim­mis­ta mais­ta ja sen erin­omai­nen kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä vai­kut­ti­vat syvem­män kiin­nos­tuk­sen syn­ty­mi­seen.

Vuo­sia myö­hem­min Oulu tuli Könü­lil­le tutuk­si – jäl­leen Euro­vii­su­jen kaut­ta, kun pai­kal­li­nen yhtye Blind Chan­nel edus­ti Suo­mea kil­pai­lus­sa vuon­na 2022. Vaik­ka Könül tie­si sil­loin kau­pun­gis­ta vain vähän, yhteys jäi mie­leen.

– Sain mah­dol­li­suu­den muut­taa Ouluun elo­kuus­sa 2023 per­hee­ni kans­sa, eikä kes­tä­nyt kau­aa, kun ymmär­sin sen olleen elä­mä­ni paras pää­tös – itse­ni ja per­hee­ni kan­nal­ta.

”Tie­toi­sem­pi arki”

Aka­tee­mi­set kiin­nos­tuk­sen koh­teet toi­vat Oulun entis­tä sel­keäm­min kar­tal­le Könü­lin mie­les­sä yli­opis­ton Educa­tion and Glo­ba­li­sa­tion ‑ohjel­man kaut­ta; sii­nä yhdis­tyi­vät hänen taus­tan­sa val­tio­tie­teis­sä ja kiin­nos­tuk­sen­sa kan­sain­vä­li­seen kor­kea­kou­lu­tuk­seen.

Ouluun muu­ton jäl­keen Könül aloit­ti inten­sii­vi­set suo­men kie­len opin­not ja uppou­tui nopeas­ti kor­kea­kou­lu­yh­tei­söön.

Hän koki uuden koti­kau­pun­kin­sa heti rau­hal­li­se­na, vih­reä­nä ja vas­taa­not­ta­va­na paik­ka­na – hyvin eri­lai­se­na kuin suu­ret met­ro­po­lit, jois­sa hän oli aiem­min asu­nut.

– Ensim­mäi­nen aja­tuk­se­ni Oulus­ta oli, että ’mikä kau­nis ja rau­hal­li­nen kau­pun­ki, jos­sa on pal­jon vih­rei­tä aluei­ta ren­tou­tu­mi­seen’. Olen asu­nut pit­kään pää­kau­pun­gis­sa Bakus­sa, joten olin tot­tu­nut melui­seen ja nopea­tem­poi­seen elä­mään. Oulu antoi minul­le heti mah­dol­li­suu­den kuun­nel­la sisäis­tä ään­tä­ni, olla kii­reh­ti­mät­tä ja elää tie­toi­sem­paa arkea.

Per­he-elä­mä on ollut Oulus­sa eri­tyi­sen suju­vaa. Opet­ta­jat ja opis­ke­lu­to­ve­rit suh­tau­tui­vat ymmär­tä­väi­ses­ti, kun Könül osal­lis­tui iltai­sin kie­li­kurs­seil­le pie­nen lap­sen­sa kans­sa.

Kau­pun­gis­sa on Könü­lin mukaan myös run­saas­ti teke­mis­tä, leik­ki­puis­to­ja ja tuki­pal­ve­lu­ja kan­sain­vä­li­sil­le per­heil­le, mikä hel­pot­ti aset­tu­mis­ta ensim­mäi­si­nä kuu­kausi­na.

Arki toi muka­naan myös uusia liik­ku­vuus­ta­po­ja. Oulun kat­ta­va pyö­räi­lyin­fra­struk­tuu­ri tekee pyö­räi­lys­tä luon­te­van kul­ku­ta­van ympä­ri vuo­den, Könül mai­nit­see. Suo­mes­sa Könül löy­si pyö­räi­lyn uudel­leen ja teki sii­tä olen­nai­sen osan per­heen arkea.

– Pyö­rä tun­tuu Oulus­sa yksin­ker­tai­sem­mal­ta ja nopeam­mal­ta liik­ku­mis­muo­dol­ta. Pyö­rä­tiet ovat eril­lään auto­teis­tä, ja ihmi­siä näkee pyö­räi­le­mäs­sä jopa −15 tai −20 asteen pak­ka­sis­sa.

– Opin pyö­räi­le­mään uudel­leen Oulus­sa ja toteu­tin pit­kä­ai­kai­sen haa­vee­ni: pyö­räi­lem­me per­hee­ni kans­sa päi­vä­ko­tiin, puis­toi­hin ja ran­nal­le – kis­sam­me mat­kus­taa muka­na pyö­rän koris­sa. Yksi Oulun suu­rim­mis­ta vai­ku­tuk­sis­ta elä­mää­ni on lisään­ty­nyt mie­len­rau­ha, sil­lä en enää vie­tä tun­te­ja ruuh­kis­sa kuten muis­sa kau­pun­geis­sa.

”Lem­pi­paik­ka­ni on…”

Luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on nous­sut kes­kei­sek­si osak­si Könü­lin arkea. Met­sä­kä­ve­lyt, pyö­räi­ly, lin­tu­jen tark­kai­lu, ran­nat ja kausi­luon­tei­set akti­vi­tee­tit, kuten mar­jas­tus, yhdis­ty­vät kau­pun­kie­lä­mään, ravin­to­loi­hin, kon­sert­tei­hin ja kult­tuu­ri­ta­pah­tu­miin.

– Vuo­si 2026 on Oulul­le erit­täin mer­kit­tä­vä. Olen onne­kas saa­des­sa­ni elää Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gis­sa. Kau­pun­ki on täyn­nä tapah­tu­mia, akti­vi­teet­te­ja ja kirk­kai­ta väre­jä joka päi­vä.

”Vuo­si 2026 on Oulul­le erit­täin mer­kit­tä­vä.”

Hänen mie­les­tään Oulu on kool­taan ihan­teel­li­nen – riit­tä­vän pie­ni rau­hal­li­sel­ta tun­tuak­seen, mut­ta vil­kas suur­ten tapah­tu­mien aikaan, kuten vap­pu­na, kaup­pa­to­rin kan­sain­vä­li­sil­lä mark­ki­noil­la, Ilma­ki­ta­ran­soi­ton MM-kisois­sa ja Lumo-valo­fes­ti­vaa­lil­la.

– Lem­pi­paik­ka­ni Oulus­sa on yli­opis­ton kam­pus. Tun­nen siel­lä olo­ni muka­vak­si ja onnel­li­sek­si, ja se on täyn­nä tapah­tu­mia, mah­dol­li­suuk­sia ja koh­taa­mi­sia ystä­vien, kol­le­goi­den ja tut­ki­joi­den kans­sa. Olen luon­teel­ta­ni ute­lias ja rakas­tan oppi­mis­ta ja tut­ki­mis­ta – kam­puk­sel­ta tai yli­opis­ton kir­jas­tos­ta löy­tyy aina kiin­nos­ta­vaa teke­mis­tä.

”Työ ja vapaa tasa­pai­nos­sa”

Könül työs­ken­te­lee Oulun yli­opis­ton kan­sain­vä­lis­ten asioi­den paris­sa. Hänen työ­hön­sä kuu­luu muun muas­sa yhteis­työ tut­ki­joi­den ja kou­lu­tuk­sen asian­tun­ti­joi­den kans­sa.

Hän arvos­taa jat­ku­vaa oppi­mis­ta sekä kokee työn­sä mer­ki­tyk­sel­li­sek­si kan­sain­vä­li­ses­sä ja aka­tee­mi­ses­sa ympä­ris­tös­sä.

Yksi suu­rim­mis­ta vai­ku­tuk­sis­ta suo­ma­lai­ses­sa työ­elä­mäs­sä on ollut työn ja vapaa-ajan tasa­pai­non koros­tu­mi­nen. Hen­ki­lö­koh­tais­ta aikaa kun­nioi­te­taan, kah­vi­tauot ovat tär­keä osa arkea ja esi­hen­ki­löt avu­liai­ta, Könül lis­taa.

– Aloit­taes­sa­ni työt Oulus­sa huo­ma­sin, kuin­ka työ­ajan jäl­keis­tä vapaa-aikaa kun­nioi­te­taan ja miten lyhyet kah­vi­tauot ovat erot­ta­ma­ton osa toi­mis­toe­lä­mää. Esi­hen­ki­lö­ni jopa kan­nus­ti­vat minua pitä­mään tau­ko­ja ja vei­vät minut jos­kus tau­ko­ti­loi­hin tutus­tu­maan kol­le­goi­hin.

Jous­ta­vat ja enna­koi­ta­vat työ­ajat anta­vat mah­dol­li­suu­den lopet­taa työ­päi­vä ajois­sa ja viet­tää ilto­ja per­heen kans­sa – ryt­mi, joka sopii hänel­le sekä työn­te­ki­jä­nä että van­hem­pa­na.

– Työ­päi­vä­ni alkaa kel­lo 8 ja päät­tyy 15.45. Monil­la on mah­dol­li­suus jous­taa työ­ajois­sa, mut­ta minä pidän sii­tä, että aloi­tan aikai­sin ja saan työ­ni val­miik­si ennen pime­ää. Illat vie­tän per­hee­ni kans­sa.

Vaik­ka suo­men kie­li voi aluk­si olla haas­te, sen oppi­mi­nen ja käyt­tö arjes­sa on aut­ta­nut Könü­liä kotou­tu­maan syvem­min. Kes­kus­te­lut naa­pu­rei­den kans­sa, pie­net koh­taa­mi­set ja jopa pai­kal­lis­ten mur­re­sa­no­jen kokei­le­mi­nen saa­vat usein vas­tauk­sek­si kan­nus­tus­ta ja hymy­jä.

Men­nei­syy­teen kat­soes­saan Könül näkee Oulun paik­ka­na, joka on opet­ta­nut hän­tä hidas­ta­maan, luot­ta­maan itseen­sä ja aset­ta­maan hyvin­voin­nin etusi­jal­le. Hänel­le Oulu ei ole vain kau­pun­ki, jos­sa asua – se on paik­ka, jos­sa elä­mä tun­tuu tasa­pai­noi­sel­ta, mer­ki­tyk­sel­li­sel­tä ja aidos­ti täyt­ty­myk­sel­li­sel­tä.

Hän kuvai­lee Oulua unel­ma­kau­pun­gik­si, jota ei edes tien­nyt etsi­vän­sä – pai­kak­si, joka tar­jo­aa run­saas­ti mah­dol­li­suuk­sia kan­sain­vä­li­sil­le osaa­jil­le ja per­heil­le.

Näin aloi­tin ver­kos­to­jen raken­ta­mi­sen Oulus­sa – Könü­lin vin­kit

”Aloi­tin ver­kos­to­jen raken­ta­mi­sen yli­opis­tos­sa. Tie­sin halua­va­ni töi­hin yli­opis­to­ym­pä­ris­töön. Tätä tavoi­tet­ta sil­mäl­lä pitäen osal­lis­tuin muu­ta­miin ura­kes­kuk­sen kou­lu­tuk­siin sekä tapa­sin uraoh­jaa­jia CV:ni ja työ­ha­ke­muk­se­ni kans­sa. Rää­tä­löim­me nii­tä tiet­tyä työ­teh­tä­vää var­ten.

Meil­lä oli tie­de­kun­nas­sa erin­omai­sia opet­ta­jia, ja kes­kus­te­lim­me pal­jon kiin­nos­tuk­sen koh­teis­tam­me ja elä­män tavoit­teis­tam­me. Nämä kes­kus­te­lut opet­ta­jie­ni ja ystä­vie­ni kans­sa aut­toi­vat löy­tä­mään yhteyk­siä, jot­ka vei­vät minua koh­ti ura­ta­voit­tei­ta­ni ja vah­vis­ti­vat sidet­tä­ni Ouluun ajan myö­tä.

Vaik­ka olen int­ro­vert­ti, yri­tin par­haa­ni mukaan olla aktii­vi­nen yhtei­sön jäsen: osal­lis­tuin kurs­seil­le, hain vapaa­eh­tois­teh­tä­viin enkä arkail­lut tuo­da esiin omia ideoi­ta­ni. Opin, että ihmi­set muis­ta­vat sinut, kun jaat mie­li­pi­tei­tä, tuot uusia näkö­kul­mia ja ker­rot omas­ta kult­tuu­ris­ta­si.

Näin raken­sin ver­kos­to­ni tyh­jäs­tä, sil­lä en tun­te­nut Oulus­sa ensin ketään. Ensim­mäi­nen tut­ta­va­ni oli vuo­kra­nan­ta­ja­ni, joka on ollut minul­le hyvin ystä­väl­li­nen alus­ta alkaen.”

Teks­ti: Anna­kai­sa Vää­rä­nie­mi

Sinua saat­taa kiin­nos­taa myös nämä artik­ke­lit