“Tääl­lä hen­gi­tän eri taval­la” – Ranan mat­ka Istan­bu­lis­ta Ouluun

Istan­bu­lis­ta kotoi­sin ole­va Rana Toro saa­pui ensim­mäis­tä ker­taa Ouluun vaih­to-opis­ke­li­ja­na. Muu­ta­mas­sa vuo­des­sa hän on löy­tä­nyt uudes­ta koti­kau­pun­gis­taan yhtei­söl­li­syy­den ja luon­non kau­neu­den sekä kiin­nos­ta­van työ­pai­kan.

“Hei, olen Rana Toro, 28-vuo­tias turk­ki­lai­nen nai­nen, joka on vähi­tel­len oppi­nut, mitä tar­koit­taa elää rau­hal­li­ses­ti ja pysäh­tyen.

Kut­sun itseä­ni mie­lel­lä­ni “kau­pun­ki­ty­tök­si, joka elää nyt hitaam­paa elä­mää”. Sil­lä syn­nyin ja kas­voin Istan­bu­lis­sa – lähes 20 mil­joo­nan ihmi­sen kau­pun­gis­sa. Siel­lä vart­tu­mi­nen tar­koit­ti, että ympä­ril­lä oli jat­ku­vaa lii­ket­tä, melua, ener­gi­aa ja muu­tos­ta. Kaik­ki tun­tuu aina elä­väl­tä – jos­kus kuor­mit­ta­val­ta­kin.

Nyt asun Oulus­sa; tääl­lä hil­jai­suus ei ole tyh­jää, vaan täyn­nä eri asioi­ta aivan eri taval­la. Työs­ken­te­len täl­lä het­kel­lä Inter­na­tio­nal House Oulus­sa ja Business­Oulussa vies­tin­tä­as­sis­tent­ti­na, ja täs­tä kau­pun­gis­ta on tul­lut minul­le pal­jon enem­män kuin pelk­kä asuin­paik­ka.

Oulus­ta on tul­lut paik­ka, jos­sa hen­gi­tän eri taval­la

Ensim­mäi­nen koh­taa­mi­nen Eras­mus-vaih­dos­sa

Haluan aloit­taa tari­na­ni ker­to­mal­la, miten pää­dyin Suo­meen. Se tun­tuu nyt mel­kein ikui­suu­del­ta.

Suo­ri­tin kan­di­daa­tin tut­kin­toa­ni Istan­bu­lis­sa, kun sain mah­dol­li­suu­den hakea Eras­mus-vaih­toon. Kou­lu­tus­oh­jel­ma­ni teki yhteis­työ­tä Oulun yli­opis­ton kans­sa, ja sitä kaut­ta tör­mä­sin ensim­mäis­tä ker­taa Ouluun.

Jäl­keen­päin aja­tel­tu­na tuo pää­tös oli alku­pis­te monil­le muil­le valin­noil­le, jot­ka ovat vai­kut­ta­neet elä­mää­ni hyvin myön­tei­ses­ti.

Tam­mi­kuus­sa 2019 saa­vuin ensim­mäis­tä ker­taa Ouluun vaih­to-opis­ke­li­ja­na. Se oli aikaa, joka täyt­tyi muis­tois­ta, nau­rus­ta, ystä­vyys­suh­teis­ta, hai­keis­ta jää­hy­väi­sis­tä ja iloi­sis­ta jäl­leen­nä­ke­mi­sis­tä.

”Kuun­te­lin hil­jai­suu­den ääniä”

Ennen Ouluun saa­pu­mis­ta­ni mie­li­ku­va­ni Suo­mes­ta oli­vat pel­käs­tään posi­tii­vi­sia: kau­nis luon­to, erin­omai­nen kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä (jota odo­tin innol­la pää­se­vä­ni koke­maan itse), mah­dol­li­suus näh­dä revon­tu­lia sekä todel­li­nen tal­ven ihme­maa.

Monel­la tapaa todel­li­suus vas­ta­si odo­tuk­sia­ni, vaik­ka mukaan mah­tui myös yllä­tyk­siä, kuten pit­kät ja pimeät tal­vi­päi­vät.

Onnek­si vie­tin ensim­mäi­sen jak­so­ni Oulus­sa tam­mi­kuus­ta tou­ko­kuu­hun, mikä tar­koit­ti, että ehdin kokea sekä pit­kät tal­viyöt että valoi­sam­mat kevät­päi­vät lyhyes­sä ajas­sa. Se riit­ti sii­hen, että rakas­tuin sekä kau­pun­kiin että sen kult­tuu­riin.

Pian huo­ma­sin etsi­vä­ni mais­te­rioh­jel­mia Suo­mes­ta. Samaan aikaan alkoi Covid-19-pan­de­mia, ja maa­il­ma tun­tui epä­var­mal­ta. Tuos­sa het­kes­sä yri­tin suun­ni­tel­la tule­vai­suut­ta­ni pai­kas­sa, jos­sa tun­sin olo­ni rau­hal­li­sek­si ja tur­val­li­sek­si.

Lopul­ta sain opis­ke­lu­pai­kan Oulun yli­opis­ton Lear­ning, Educa­tion and Tech­no­lo­gy -mais­te­rioh­jel­mas­ta, ja muu­tin takai­sin elo­kuus­sa 2021.

Elä­mä pie­nem­mäs­sä ja luon­toon kiin­teäm­min kyt­key­ty­väs­sä kau­pun­gis­sa tun­tui eri­tyi­sen vir­kis­tä­väl­tä, eten­kin pan­de­mian aika­na.

Muis­tan yhä, kun läh­din käve­lyl­le ja havah­duin sii­hen, kuin­ka hil­jais­ta kaik­kial­la oli – niin hil­jais­ta, että saa­toin kuul­la monen­lai­sia luon­non ääniä. Syk­syi­sin kuu­lin lin­tu­jen ääniä ja näin ora­vien liik­ku­van puis­sa. Noi­na het­ki­nä tun­sin vah­vaa yhteyt­tä ympä­röi­vään luon­toon.

Vähi­tel­len lyhyet käve­ly­ni lähi­jär­vien ympä­ri muut­tui­vat pidem­mik­si ret­kik­si met­siin ja kan­sal­lis­puis­toi­hin.

Yhtei­sö ja arki Oulus­sa

Oulus­sa asuu pal­jon kan­sain­vä­li­siä ihmi­siä, mikä hel­pot­taa tän­ne aset­tu­mis­ta. Lähes kaik­ki puhu­vat hyvin englan­tia, ja tar­jol­la on pal­jon mak­sut­to­mia tai edul­li­sia akti­vi­teet­te­ja – eri­tyi­ses­ti Inter­na­tio­nal House Oulus­sa.

Ihmi­set ovat tääl­lä ylei­ses­ti ystä­väl­li­siä, avoi­mia ja ute­liai­ta. He kysy­vät usein, mis­tä olet kotoi­sin ja mil­lai­se­na koet elä­män Oulus­sa.

Opis­kel­les­sa­ni Oulun yli­opis­tos­sa lii­tyin eri­lai­siin opis­ke­li­ja­jär­jes­töi­hin ja yhtei­söi­hin, mikä toi vah­van yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­teen ja aut­toi minua raken­ta­maan sosi­aa­li­sen ver­kos­ton.

Paras neu­vo­ni uusil­le tuli­joil­le on yksin­ker­tai­nen: mene ulos ja etsi oma yhtei­sö­si. Eri­tyi­ses­ti Oulun kal­tai­ses­sa pai­kas­sa, jos­sa tal­vet ovat pit­kiä, pimei­tä ja kyl­miä, läm­min­hen­ki­set kes­kus­te­lut ja yhtei­set het­ket ovat todel­la tär­kei­tä.

Aluk­si yllä­tyin sii­tä, miten vas­taa­not­ta­vai­sia ihmi­set oli­vat.

Vaik­ka Oulu saat­taa tun­tua pie­nel­tä ver­rat­tu­na suu­riin kau­pun­kei­hin, se on itse asias­sa Suo­men vii­den­nek­si suu­rin kau­pun­ki. Se tar­jo­aa sekä kau­pun­kie­lä­män että mah­dol­li­suu­den pääs­tä nopeas­ti luon­toon.

Lisäk­si elin­kus­tan­nuk­set Oulus­sa ovat ylei­ses­ti edul­li­sem­mat kuin suu­rem­mis­sa suo­ma­lais­kau­pun­geis­sa.

Opis­ke­li­ja-arjes­ta työ­elä­mään

Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen sain tär­ke­ää työ­ko­ke­mus­ta vapaa­eh­tois­työn ja har­joit­te­lu­jen kaut­ta. Koet­tua­ni sekä opis­ke­li­ja- että työ­elä­män Oulus­sa voin sanoa, että kau­pun­ki tar­jo­aa pal­jon molem­mis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa.

Opis­ke­li­ja­na tar­jol­la on usei­ta mah­dol­li­suuk­sia osal­lis­tua yhtei­söi­hin ja tapah­tu­miin. Samal­la kau­pun­ki tar­jo­aa run­saas­ti mak­sut­to­mia tai edul­li­sia akti­vi­teet­te­ja kan­sain­vä­li­sil­le hen­ki­löil­le.

Inter­na­tio­nal House Oulus­sa arvos­tan eri­tyi­ses­ti tapah­tu­mia, kuten lau­ta­pe­li- ja ver­kos­toi­tu­mi­sil­lat. Ne tuo­vat ihmi­siä yhteen ren­nos­sa ympä­ris­tös­sä, jos­sa voi tutus­tua uusiin ihmi­siin, kuul­la ins­pi­roi­via jut­tu­ja, naut­tia tar­joi­luis­ta ja pela­ta pele­jä. Tun­tuu, että olit­pa tulos­sa töis­tä tai opin­nois­ta, olet aina ter­ve­tul­lut.

Näis­sä het­kis­sä tun­nen ole­va­ni osa jotain mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Työn ja vapaan tasa­pai­nos­ta

On ihas­tut­ta­vaa huo­ma­ta, kuin­ka per­heys­tä­väl­li­nen kau­pun­ki Oulu on. Monis­sa jul­ki­sis­sa tilois­sa on pie­niä leik­kia­luei­ta lap­sil­le, mikä hel­pot­taa per­hei­den arkea.

Työ­elä­mäs­sä olen huo­man­nut, kuin­ka pal­jon työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tia arvos­te­taan.

Työ­ai­ko­ja kun­nioi­te­taan, ja tau­ko­jen pitä­mi­nen – kuten kah­vibrei­kit – on suo­si­tel­ta­vaa. Täl­lai­nen tasa­pai­no on minul­le todel­la tär­keä.

Mitä Oulu on opet­ta­nut?

Minun täy­tyy myön­tää, että Oulus­sa asu­mi­nen on muut­ta­nut näkö­kul­maa­ni elä­mään monin tavoin.

Aiem­min elin vilk­kaas­sa kau­pun­gis­sa, jos­sa vie­tin tun­ti­kausia lii­ken­tees­sä ja minul­la oli vain vähän aikaa har­ras­tuk­sil­le tai itsel­le­ni. Tääl­lä voin naut­tia yksin­ker­tai­sis­ta asiois­ta, kuten käve­le­mi­ses­tä tai pyö­räi­lys­tä rau­has­sa.

Kii­rei­sen päi­vän jäl­keen käyn usein lähei­sel­lä jär­vel­lä, kat­se­len ank­ko­ja ja jout­se­nia ja vain ren­tou­dun. Nämä pie­net het­ket tuo­vat rau­haa ja iloa.

Oulu on opet­ta­nut minua arvos­ta­maan hil­jai­suut­ta. Olen oppi­nut naut­ti­maan hitais­ta het­kis­tä – oli­pa kysees­sä tal­vi­nen käve­ly pimeäs­sä tai läm­min sau­na­het­ki.

Jos har­kit­set muut­toa Ouluun, sanoi­sin: tee se. Kyl­mis­tä ja pimeis­tä tal­vis­ta huo­li­mat­ta tääl­lä on aina läm­min kesä – ja ennen kaik­kea yhtei­sö, joka ottaa sinut avo­sy­lin vas­taan.”

Sinua saat­taa kiin­nos­taa myös nämä artik­ke­lit