”Oulu on meil­le täy­del­li­nen kau­pun­ki”

Olim­me uuden edes­sä. Oli­han Oulu jo entuu­des­taan meil­le kai­kil­le tut­tu kau­pun­ki, kos­ka olim­me vuo­sit­tain lomail­leet tääl­lä van­hem­pie­ni luo­na. Sil­ti poh­dim­me, että onko Oulu se kau­pun­ki, johon halusim­me aset­tua per­hee­nä pysy­väs­ti asu­maan.

Muut­to­kuor­mam­me saa­pui Ouluun juhan­nuk­se­na 2020. Sydä­mes­sä­ni oli suu­ri kii­tol­li­suus ja vat­sas­sa­ni tun­sin per­ho­sia. Hai­keus oli jät­tää Hel­sin­ki taak­se, mut­ta veri oli vetä­nyt takai­sin juu­ril­le­ni jo monen vuo­den ajan.

Asuin 15 vuot­ta muu­al­la. Vuon­na 2005 muu­tin Oulus­ta opin­to­je­ni peräs­sä Rova­nie­mel­le, mis­tä mat­ka­ni jat­kui ete­lään, Tam­pe­reen kaut­ta Hel­sin­kiin ja siel­tä ulko­mail­le ennen paluu­tam­me per­hee­nä takai­sin Ouluun.

Ajoit­tain näi­den 15 vuo­den aika­na paluu­muut­to kävi mie­les­sä­ni. Sit­ten koit­ti se het­ki, kun 15 vuo­den jäl­keen pala­sin takai­sin lap­suu­den­kau­pun­kii­ni ja lap­suu­den­ko­dis­ta­ni tuli omal­le per­heem­me oma koti.

Pää­tös oli vai­kea

Pysy­vyys ei ole ollut läs­nä per­hees­säm­me mie­he­ni jal­ka­pal­lou­ran takia.

Olem­me muut­ta­neet lukui­sia ker­to­ja ja välil­lä mie­he­ni on vaih­ta­nut seu­raa päi­vän varoi­tusa­jal­la. Inhoan kotien pak­kaa­mis­ta laa­ti­koi­hin ja muut­to­ja sekä salaa toi­voin, että rei­lu vuo­si sit­ten muu­tin elä­mä­ni vii­mei­sen ker­ran pysy­väs­ti Ouluun.

Nyt oli mei­dän per­heem­me aika aset­tua aloil­lem­me ja luo­da uusi elä­mä uudes­sa koti­kau­pun­gis­sam­me.
Paluu­muu­ton pää­tös oli erit­täin vai­kea. Olim­me sopeu­tu­neet hyvin Hel­sin­kiin. Kaik­ki oli hyvin siel­lä. Sil­ti jota­kin puut­tui.

Paluu­muu­ton kan­nal­ta rat­kai­se­via teki­jöi­tä oli­vat elä­män­laa­dun paran­nus, iso­van­hem­pien läs­nä­olo arjes­sa, väl­jem­min asu­mi­nen, Oulun lyhyet väli­mat­kat, elä­män kii­reet­tö­myys, kun­non tal­vet, sel­keät nel­jä vuo­den­ai­kaa ja lähei­syys Lapin tun­tu­rei­hin oli­vat syi­tä paluu­muut­toom­me.

Suu­rin syy paluu­muut­toom­me oli van­hem­pa­ni. Olim­me las­tem­me syn­ty­mäs­tä saak­ka asu­neet eri kau­pun­geis­sa ja mais­sa. Näi­den vuo­sien aika­na tuki­verk­ko uupui mei­dän ympä­ril­täm­me, kos­ka se ei ehti­nyt muo­dos­tua ennen kuin taas muu­tim­me uuteen paik­kaan mie­he­ni uran peräs­sä.

Ajoit­tain arkem­me oli erit­täin haas­teel­lis­ta kah­den pie­nen lap­sen kans­sa ilman tuki­verk­koa. Molem­mat lap­sem­me nuk­kui­vat ensim­mäis­ten vuo­sien­sa aika­na tosi huo­nos­ti ja useas­ti toi­von, että van­hem­pa­ni asui­si­vat samas­sa kau­pun­gis­sa, että oli­sin voi­nut soit­taa hei­dät apuun.

Mie­he­ni äiti­kin asuu toi­sel­la puo­lel­la maa­il­maa, Bra­si­lias­sa. Paluu­muu­ton myö­tä van­hem­pa­ni ovat päi­vit­täin teke­mi­sis­sä kans­sam­me, ja heis­tä on ollut suu­ri apu las­ten ja oma­ko­ti­ta­lom­me yllä­pi­don suh­teen. Hei­dän apun­sa on ollut kor­vaa­ma­ton­ta ja nyt sen vas­ta huo­maa, kuin­ka suu­ri ikä­vä hei­tä on ollut mei­dän asues­sa muu­al­la.

Ei enää auto­riip­pu­vuut­ta

Oulun kuu­lui­sat lyhyet väli­mat­kat hou­kut­te­li­vat. Var­tis­sa pää­si­sim­me autol­la kaik­kial­le Oulus­sa. Aikaa sääs­tyi­si elä­mi­seen eikä aina oli­si kii­re siir­tyä pai­kas­ta toi­seen.

Emme enää jou­tui­si käyt­tä­mään jul­ki­sia kul­ku­neu­vo­ja. Emme oli­si päi­vit­täin riip­pu­vai­sia autos­ta­kaan.
Pyö­rä on kul­ku­neu­vo, jota olen käyt­tä­nyt eni­ten paluu­muu­ton myö­tä. Oulus­sa pyö­räil­lään läpi vuo­den pai­kas­ta toi­seen toi­sin kuin Hel­sin­gis­sä, mis­sä läh­dim­me pyö­räi­le­mään huvin vuok­si – sil­loin kun lumi ei ollut maas­sa.

Hel­sin­gin hin­ta­ta­so asun­noi­den suh­teen on kor­kea ja pie­ni pari­ta­loa­sun­tom­me tun­tui jo hie­man pie­nel­tä las­ten kas­vaes­sa. Maa­il­man tilan­teen muut­tues­sa kai­pa­sim­me enem­män tilaa asu­mi­seen.

Oli­si iha­na myös saa­da hyvän­ko­koi­nen suo­jai­sa piha, jos­sa naa­pu­rit eivät oli­si ihan lähet­ty­vil­lä. Hel­sin­gin kor­kei­den tila­vuo­krien vuok­si minul­la oli myös toi­vo­muk­se­na saa­da oma hoi­to­ti­la­ni kotiim­me, jos­sa voi­sin teh­dä ener­gia­hoi­to­ja asiak­kail­le­ni.

Hel­sin­gin kodin tilat eivät riit­tä­neet toteut­ta­maan tätä toi­vet­ta­ni. Paluu­muut­taes­sam­me Ouluun saim­me isom­man kodin per­heel­lem­me ja suo­jai­san ison puu­tar­han, joka on täyn­nä ome­na­pui­ta, mar­ja­pen­sai­ta ja pal­jon eri­lai­sia pui­ta sekä kas­ve­ja.

Unel­ma­ni myös­kin toteu­tui oman hoi­to­ti­la­ni suh­teen, jon­ka loin ulko­ve­ran­nal­lem­me uuteen kotiim­me Kar­ja­sil­lal­le.

Oulus­sa saa naut­tia eri vesis­töis­tä. Meri, joki ja monet jär­vet löy­ty­vät Oulun alu­eel­ta. Oulus­sa on myös lukui­sia uima­ran­to­ja ja puh­das vesi meres­sä. Sini­le­vä ei häi­rit­se oulu­lais­ten uimi­sia ja jokeen pää­see uimaan ympä­ri vuo­den. Tui­ran ran­nan avan­to on suo­sit­tu tal­viuin­ti­paik­ka ja paluu Ouluun toi­si myös hyvät puit­teet avan­to­uin­nil­le.

Kah­den suur­kau­pun­gin jäl­keen Oulu tun­tuu sopi­van­ko­koi­sel­ta kau­pun­gil­ta sekä tur­val­li­sel­ta.
Lap­set voi­vat kävel­lä sekä pyö­ril­lä yksin kou­luun, ystä­vil­leen ja har­ras­tuk­siin.

Nel­jä vuo­den­ai­kaa ja rakas mur­re

Oulu­lai­set ovat iha­nia. Hei­dän ren­tou­ten­sa ja Oulun mur­re saa sydä­me­ni hymyi­le­mään. Has­sua on huo­ma­ta, että kaik­ki puhu­vat kuten minä­kin, Oulun mur­ret­ta. Oulun mur­tee­ni on pysy­nyt läpi elä­mä­ni, vaik­ka olen asu­nut eri kau­pun­geis­sa ja mais­sa.

Monet ovat rakas­ta­neet mur­ret­ta­ni ja olen saa­nut kehu­ja Oulun mur­tees­ta­ni. Se on monen mie­les­tä ollut haus­kan kuu­lois­ta. No onhan se kiel­tä­mät­tä. ”Ook­ko nää Oulus­ta, pele­kääk­kö nää pol­lii­sia?”

Nel­jä vuo­den­ai­kaa ja kun­non tal­ven voi kokea Oulus­sa. Oulus­sa on lumi­nen tal­vi ja kun­non pak­ka­set.
Kai­pa­sin usein muu­al­la asues­sa­ni kun­non tal­vea ja sel­kei­tä vuo­de­nai­ko­ja. Ensim­mäi­nen tal­vi, Ouluun paluu­muut­taes­sa, oli lumi­sin sit­ten 1970-luvun.

Vii­me tal­ve­na teim­me mone­na päi­vä­nä lumi­töi­tä pari­kin tun­tia ja lun­ta tuli niin pal­jon, ettem­me tien­neet, min­ne sen voi­si kola­ta. Tal­vi Oulus­sa on niin kau­nis ja lumi­nen sekä juu­ri­kin sel­lai­nen, mitä ikä­vöin muu­al­la asues­sa­ni. Oulus­sa on iha­na saa­da myös elää nel­jän vuo­den­ajan ryt­mis­sä.

Oulus­ta on lyhyt mat­ka Lap­piin ja nyt oulu­lai­si­na voim­me teh­dä jopa päi­vä­reis­sun lähi­tun­tu­reil­le las­ket­te­le­maan sekä lau­tai­le­maan. Lapin mat­kat jäi useas­ti koke­mat­ta Hel­sin­gis­sä asues­sa, pit­kän väli­mat­kan takia. Nor­ja­kin on lähel­lä, joten lähi­vuo­si­na voim­me myös teh­dä reis­su­ja Poh­jois-Nor­jaan.
Rei­lun vuo­den olem­me asu­neet Oulus­sa ja olem­me pääs­set koke­maan, mitä elä­mä on, kun tuki­verk­ko löy­tyy ympä­ril­tä.

Oulu on täy­del­li­nen kau­pun­ki, mihin voim­me per­hee­nä aset­tua aloil­lem­me ja mis­sä toi­vot­ta­vas­ti asum­me lop­pue­lä­mäm­me, aina­kin minä ja mie­he­ni.

Oulu on otta­nut mei­dät hyvin vas­taan ja olem­me luo­neet uuden parem­man elä­män lap­suu­den­kau­pun­kii­ni per­hee­nä, mis­sä iso­van­hem­mat ovat myös arjes­sam­me muka­na.

Teks­ti: Mai Lan­ki­nen