Urhei­lus­sa koko­nai­suus rat­kai­see

Huip­pu-urhei­lun ja yli­opis­to-opin­to­jen yhdis­tä­mi­nen onnis­tuu suun­ni­tel­mal­li­suu­del­la ja koval­la työl­lä. Lää­ke­tie­teen opin­nois­ta on ollut pai­non­nos­ta­jal­le kon­kreet­tis­ta hyö­tyä.

Kun Anni Vuo­hi­jo­ki pik­ku­tyt­tö­nä har­ras­ti balet­tia, hän ei aja­tel­lut tule­van­sa jos­kus olym­pia­ta­son pai­non­nos­ta­jak­si.

”Har­ras­tin kaik­kea mah­dol­lis­ta bale­tis­ta ylei­sur­hei­luun. Pai­non­nos­toa olen teh­nyt tosis­sa­ni nyt vii­ti­sen vuot­ta”, lää­ke­tie­teen opis­ke­li­ja ker­too.

Vuo­hi­jo­ki haa­vei­li lää­kä­rin uras­ta jo lukios­sa, mut­ta vel­jen kuo­le­ma abi­vuon­na vei voi­mat pää­sy­ko­kei­siin luvul­ta. Fysii­kas­ta kiin­nos­tu­nut nai­nen pää­tyi Tam­pe­reen tek­nil­li­seen yli­opis­toon ja val­mis­tui raken­nus­tek­nii­kan diplo­mi-insi­nöö­rik­si 2013.

Unel­ma lää­kik­ses­tä ei jät­tä­nyt rau­haan. Vuo­hi­jo­ki aloit­ti opin­not Oulus­sa syk­syl­lä 2016.
”Koko­nais­val­tai­nen hyvin­voin­ti on alka­nut kiin­nos­taa minua yhä enem­män. Minul­le on iso jut­tu saa­da aut­taa ihmi­siä. Käy­tän­nön poti­las­työ on ehdot­to­mas­ti se, mihin täh­tään.”

Opin­to­jen ja huip­pu-urhei­lun yhdis­tä­mi­ses­sä olen­nais­ta on ollut oman ryt­min löy­ty­mi­nen.
”Suu­rin osa luen­nois­ta strii­ma­taan net­tiin, joten pys­tyn kat­so­maan ne siel­lä mis­sä minul­le sopii. Täl­lä on iso mer­ki­tys. Tree­naan kah­des­ta­kym­me­nes­tä kol­meen­kym­me­neen­vii­teen tun­tia vii­kos­sa, joten on olen­nais­ta, että pys­tyn hal­lit­se­maan ajan­käyt­töä­ni”, Vuo­hi­jo­ki sanoo. Har­joit­te­lun ja luen­not voi jopa yhdis­tää.

”Kun seu­raan luen­toa, voin samaan aikaan teh­dä esi­mer­kik­si mekaa­nis­ta kep­pi­jump­paa tai sot­kea kun­to­pyö­rää. Niis­sä ei tar­vit­se aja­tel­la”, pai­non­nos­ta­ja nau­raa.

Ne opin­not, jois­sa läs­nä­olo on pakol­lis­ta, Vuo­hi­jo­ki mer­kit­see kalen­te­riin­sa hyvis­sä ajoin.
”Suun­nit­te­len elä­mää­ni mie­lui­ten jopa puo­li vuot­ta etu­kä­teen.”

Vuo­hi­jo­ki pai­not­taa, ettei opin­to­jen tehok­kuut­ta mita­ta tun­neis­sa vaan laa­dus­sa.
”Sama pätee har­joit­te­luun. Pyrin tyh­jen­tä­mään pää­ni muis­ta asiois­ta ja kes­kit­ty­mään täy­sil­lä käsil­lä ole­vaan asi­aan. Itse­näi­nen opis­ke­lu­tyy­li vaa­tii tie­tys­ti myös vas­tuun otta­mis­ta omis­ta opin­nois­ta. Ja työ­tä. En kuvit­te­le, että opin­not hoi­tu­vat vasem­mal­la kädel­lä, vaik­ka urhei­lu onkin täl­lä het­kel­lä ykkö­nen.”

Kuri­na­lai­nen nai­nen tun­nus­taa, ettei ole hyvä sie­tä­mään kes­ke­ne­räi­syyt­tä.
”Olen ope­tel­lut sitä. Ennen kun tein vaik­ka pala­pe­liä, saa­toin val­voa kol­me päi­vää put­keen. Nyky­ään saa­tan teh­dä kol­me palaa päi­väs­sä, ja se on ihan ookoo”, Vuo­hi­jo­ki ker­too.

Oulus­sa vuo­ro­kau­des­sa on enem­män tun­te­ja

Lää­ke­tie­teen opin­nois­ta on ollut har­joit­te­lun suh­teen ihan kon­kreet­tis­ta hyö­tyä­kin.

”Tie­tä­myk­se­ni ana­to­mias­ta on kas­va­nut, ja olen esi­mer­kik­si paran­ta­nut vauh­ti­pun­ner­rus­ta­ni ihan vain sil­lä että ymmär­rän parem­min, mitä selän lihas­ta minun tulee käs­kyt­tää. Opis­ke­lu on myös vah­vis­ta­nut ymmär­rys­tä­ni sii­tä, että koko­nai­suus rat­kai­see. Urhei­lus­ta riip­pu­mat­to­mil­la teki­jöil­lä on myös mer­kit­tä­vä vai­ku­tus lop­pu­tu­lok­seen.”

Vuo­hi­jo­ki on viih­ty­nyt hyvin Oulus­sa. ”Etäi­syy­det ovat tääl­lä lyhyi­tä. Ei tar­vit­se odo­tel­la ruuh­kis­sa ja käyt­tää aikaa siir­ty­mi­siin pai­kas­ta toi­seen. Olen saa­nut vuo­ro­kau­tee­ni lisää tun­te­ja tääl­lä. Huo­maan sen sii­nä, että minul­la on nyky­ään aikaa jopa rak­kaal­le käsi­työ­har­ras­tuk­sel­le­ni”, Vuo­hi­jo­ki pal­jas­taa.

Vuo­hi­joen val­men­ta­ja Mika Tiai­nen asuu Hel­sin­gis­sä, joten nai­nen len­tää pää­kau­pun­kiin liki vii­koit­tain.

”Edus­tan Rova­nie­men Rei­pas­ta, joten käyn pal­jon myös Rova­nie­mel­lä. Teen siel­lä syven­tä­viä opin­to­ja­ni hoi­to­suun­ni­tel­mis­ta. Juna­mat­kan hyö­dyn­nän teke­mäl­lä kou­lu­teh­tä­viä. Run­saas­ta len­tä­mi­ses­tä on ollut se hyö­ty, ettei krop­pa­ni rea­goi len­tä­mi­seen vaan pys­tyn teke­mään kisoi­hin val­mis­ta­vat tree­nit koti­sa­lil­la. Len­nän kisa­pai­kal­le myö­hem­min kuin monet kisa­to­ve­rit, jot­ka tar­vit­se­vat aikaa len­tä­mi­ses­tä palau­tu­mi­seen.”