Uudel­la innol­la koet­tua Oulua

Ouluun muut­taes­sam­me pää­tin, että esit­te­li­sin puo­li­sol­le­ni mah­dol­li­sim­man pal­jon hänel­le uut­ta kau­pun­kia. Samal­la pää­sin itse koke­maan Oulun aivan uudel­la innol­la.

Näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na tämä Paluu­muut­ta­ja-pro­jek­ti ei oli­si voi­nut sat­tua parem­paan aikaan, sil­lä olen pääs­syt jaka­maan koke­muk­sia vie­rai­lu­koh­teis­tam­me myös muil­le.

Seu­raa­vas­sa tii­vis­tel­mät koh­teis­ta, jot­ka jäi­vät par­hai­ten mie­leen.

Hai­luo­to

Vie­rai­lim­me Hai­luo­dos­sa vas­ta kesä­lo­mien päät­ty­mi­sen jäl­keen, sil­lä tie­sim­me saa­rel­la ole­van sil­loin rau­hal­li­sem­paa. Edel­li­ses­tä vie­rai­lus­ta­ni Hai­luo­toon oli kulu­nut jo lähes kym­me­nen vuot­ta, joten odo­tin mat­kaa innok­kaa­na myös itse.

Laut­ta­mat­kan lisäk­si saa­rel­ta mie­leen jäi­vät tuu­li­voi­ma­lat, Mar­ja­nie­men kau­nis ja rau­hal­li­nen ympä­ris­tö, sym­paat­ti­nen Ravin­to­la Frans sekä Hai­luo­don Pani­mon olui­den mais­te­lu. Pal­jon enem­män­kin oli­si ollut näh­tä­vää ja koet­ta­vaa, mut­ta jää­päs jotain seu­raa­val­le­kin ker­ral­le.

Tie­to­maa

Kak­si aikuis­ta Tie­to­maas­sa… Kuin­ka huip­pua!

Tämän­kin reis­sun ajoi­tim­me alkusyk­syyn, joten pis­teil­le ei tar­vin­nut jonot­taa. Vaik­ka monet Tie­to­maan koh­teis­ta on suun­ni­tel­tu lap­sia aja­tel­len, löy­tyy siel­tä myös aikui­sil­le koet­ta­vaa.

Urhei­lu-aihei­nen näyt­te­ly herät­ti kil­pai­lu­hen­ki­syy­te­ni ja kokei­lin useam­paa­kin eri lajia. Yksi haus­kim­mis­ta lait­teis­ta oli vuo­ris­to­ra­ta­si­mu­laat­to­ri, jon­ka kyy­dis­sä nau­ru rai­ka­si.

Koi­te­lin kos­ket

Vaik­ka Koi­te­li oli meil­le molem­mil­le jo entuu­des­taan tut­tu, halusim­me pala­ta kos­kien äärel­le rau­hoit­tu­maan. Lähel­lä kovaa pau­haa­vaa vet­tä pys­tyi het­kek­si irtau­tu­maan arjes­ta.

Perin­tei­ses­ti Koi­te­liin men­nään pais­ta­maan mak­ka­raa tai mui­ta nuo­tio­herk­ku­ja, mut­ta halusim­me kes­kit­tyä mie­luum­min rau­hoit­tu­mi­seen ja luon­nos­ta naut­ti­mi­seen min­kä vuok­si emme pakan­neet eväs­tä mukaan lain­kaan.

Poh­jois-Poh­jan­maan museo

Muis­tan vie­rail­lee­ni täs­sä museos­sa edel­li­sen ker­ran ala-asteel­la. Eli aivan lii­an kau­an aikaa sit­ten. Yllä­tyin posi­tii­vi­ses­ti sii­tä, kuin­ka kiin­nos­ta­via näyt­te­lyi­tä museos­sa oli­kaan.

Eni­ten aikaa vie­räh­ti tut­kail­les­sa Tuo­mas Kuk­ka­maan raken­ta­maa suur­ta Lego-Oulua ja ihme­tel­les­sä van­ho­ja asei­ta. Myös Oulun ter­va­his­to­rias­ta oli kiin­nos­ta­vaa oppia lisää.

Nykyi­sel­lä pai­kal­laan Aino­lan­puis­tos­sa museo ei tule enää kau­an pysy­mään, joten ehdim­me vie­lä koke­maan palan his­to­ri­aa myös raken­nuk­sen puo­les­ta.

Oulu­jo­ki

Kai­kis­ta iha­nin koh­de on kui­ten­kin ollut Oulu­jo­ki. Olem­me kul­ke­neet pyö­ril­lä sen ympä­ri ja naut­ti­neet sen ran­nois­ta ja vii­leis­tä vesis­tä kesän hel­teil­lä.

Oulu­jo­ki on sii­tä mai­nio, että sen var­rel­ta löy­tyy luke­mat­to­mia ran­to­ja ja uima­paik­ko­ja moneen makuun. On pie­nem­piä ja rau­hal­li­sem­pia ran­to­ja kuten Maik­ku­la, Myl­ly­oja ja Kont­ti­nen, sekä isom­pia kesä­kah­vi­loin varus­tel­tu­ja ran­to­ja kuten Tui­ra ja Värt­tö.

Pyö­rä­baa­no­jen ja ran­to­jen lisäk­si jokeen voi tutus­tua myös veneil­len tai mik­sei vaik­ka yöpyen ”Koi­vu­ran­nan Iglus­sa”. Sel­lai­nen elä­mys täy­tyy kyl­lä ehdot­to­mas­ti kokea ensi kesä­nä.
Ennen sitä vuo­ros­sa on tie­tys­ti tal­vi ja sen tuo­mien mah­dol­li­suuk­sien koke­mi­nen täl­lä uudel­la innol­la.
Kii­tos teil­le, ket­kä ovat jut­tu­ja­ni seu­rail­leet.

Teks­ti: Eri­ka Kam­su­la