Maxin kas­vu­ta­ri­na: ”Se oli het­ki, kun tun­sin ensim­mäis­tä ker­taa kuu­lu­va­ni tän­ne”

Maxin mat­ka Lon­toon lähel­lä sijait­se­vas­ta pik­ku­kau­pun­gis­ta Ouluun on todel­la ins­pi­roi­va. Max jakaa häm­mäs­tyt­tä­vät koke­muk­sen­sa uran­sa odot­ta­mat­to­mis­ta kään­teis­tä ja uuteen maa­han sopeu­tu­mi­ses­ta.

Kuka on Max?

Heip­pa! Olen Max. Jos joku oli­si sano­nut minul­le aiem­min, että puo­li­vä­lis­sä koh­ti nel­jää­kym­men­tä olen aset­tu­nut aloil­le­ni avioi­tu­nee­na, työs­ken­te­len mie­lui­sas­sa työs­sä ja elän vie­raas­sa maas­sa, oli­sin ihme­tel­lyt mil­tä pla­nee­tal­ta vies­ti oikein on tul­lut. Näin on pääs­syt kui­ten­kin käy­mään.

Kas­voin Guild­for­dis­sa, joka sijait­see lyhyen mat­kan pääs­sä Lon­toos­ta (45 minuut­tia junal­la Water­loon ete­lä­puo­lel­ta). Olen val­mis­tu­nut kan­di­daa­tik­si Farn­ha­mis­sa sijait­se­vas­ta luo­vien tai­tei­den yli­opis­tos­ta, Uni­ver­si­ty of the Crea­ti­ve Arts, pää­ai­nee­na­ni jour­na­lis­tiik­ka.

Mik­si tulin Ouluun?

Vuon­na 2017 tapah­tui suu­ri muu­tos. Olin tavan­nut nykyi­sen vai­mo­ni yksi­tois­ta vuot­ta aiem­min Guild­for­dis­sa. Hän on alun perin Oulus­ta. Vai­mo­ni alku­pe­räi­nen suun­ni­tel­ma oli jää­dä Guild­for­diin 6–12 kuu­kau­dek­si. Jo suh­teem­me alus­sa idea poh­joi­seen muut­ta­mi­ses­ta nousi ilmoil­le. Vuon­na 2014 kes­kus­te­lim­me sii­tä ensim­mäis­tä ker­taa vaka­vam­min, sil­lä tun­tui että elä­mäs­sä oli vih­doin oikea het­ki muu­tok­sel­le.

Ennen kuin aloim­me paka­ta ääret­tö­mäl­tä tun­tu­van mää­rän muut­to­laa­ti­koi­ta, olin ehti­nyt vie­rail­la Oulus­sa useam­paan ottee­seen. Alkuun vie­rai­lut oli­vat turis­ti­mai­sia, mut­ta lopul­ta mat­kus­ta­mi­nen Ouluun tun­tui saman­lai­sel­ta reis­sul­ta kuin kaik­ki muut­kin mat­kat, kun reis­saa näke­mään per­het­tään.

Ei vie­nyt kau­aa – niin turis­ti­na kuin asuk­kaa­na – jot­ta opin naut­ti­maan ajas­ta­ni tääl­lä. Met­sät, lyhyet käve­lye­täi­syy­det kaik­kial­le, vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lut… sana uniik­ki ei rii­tä kuvaa­maan Oulua. Olen pääs­syt seu­raa­maan Oulun kas­vua ja kehit­ty­mis­tä jo usean vuo­den ajan.

Arjen tasa­pai­not­ta­mi­nen

Syys­kuus­sa 2019 aloi­tin kie­lio­pin­to­ni. Oli eri­kois­ta olla takai­sin luok­ka­huo­neis­sa, jot­ka tosin siir­tyi­vät digi­taa­li­seen muo­toon koro­na­pan­de­mian aika­na. Tuo aika loi poh­jan suo­men kie­len ymmär­ryk­sel­le­ni, joka kehit­tyy edel­leen joka päi­vä.

Vaik­ka minul­la on pal­jon har­ras­tuk­sia, kuten musiik­ki ja kir­joit­ta­mi­nen, kes­ti het­ken, että löy­sin ystä­viä itse­näi­ses­ti. Het­ki, jol­loin kaik­ki tun­tui aset­tu­van uomiin­sa, oli vuo­den 2020 lopul­la työ­har­joit­te­lun myö­tä: tun­sin vih­doin ensim­mäis­tä ker­taa kuu­lu­va­ni tän­ne. Tämä voi kuu­los­taa melo­dra­maat­ti­sel­ta, mut­ta se on kui­ten­kin täy­sin tot­ta. Työ­pai­kan tuo­mat ystä­vyys­suh­teet saa­vat olo­ni tun­tu­maan sil­tä, että minul­le on paik­ka tääl­lä.

Työn etsi­mi­nen oli tasa­pai­noi­lua sin­nik­kyy­den ja itse­ään koh­taan osoi­te­tun kilt­tey­den välil­lä, samal­la kun koh­ta­sin pet­ty­myk­siä ja kiel­tei­siä vas­tauk­sia. Kun vih­doin sain jalan oven­vä­liin Business­Oulun har­joit­te­li­ja­na syk­syl­lä 2022, kaik­ki muut­tui.

Par­hail­laan vas­taan Oulun ICT klus­te­rin toi­min­to­jen tuke­mi­ses­ta ja kehit­tä­mi­ses­tä. Täs­sä roo­lis­sa saan hei­tel­lä ideoi­ta sekä ehdot­taa pro­jek­te­ja, mikä ilah­dut­taa minua. Olen pääs­syt mukaan jut­tui­hin, jois­ta en voi­nut edes kuvi­tel­la aloit­taes­sa­ni har­joit­te­lu­ni – Ice­Tech Sum­mit ‑tapah­tu­man hos­taa­mi­nen osa­na Polar Bear Pitc­hin­giä vuon­na 2024 on yksi niis­tä.

Syy sil­le, mik­si olen pääs­syt koke­maan kai­ken tämän, on puh­taas­ti työyh­tei­sö­ni sekä saa­ma­ni tuen ansio­ta. Toi­von tämän kai­ken jat­ku­van vie­lä pit­kään.