Mic­hal Kovařčík: Jää­kiek­koi­li­jan mat­ka Tše­kis­tä Ouluun

Mic­hal Kovařčík on 28-vuo­tias tšek­ki­läi­nen jää­kiek­koi­li­ja, joka on asu­nut Suo­mes­sa kol­me vuot­ta, ensin Mik­ke­lis­sä ja sit­ten Oulus­sa. Täl­lä het­kel­lä hän pelaa Oulun Kärp­pien kes­kus­hyök­kää­jä­nä. Haas­tat­te­lim­me Mic­ha­lia kuul­lak­sem­me, mitä hän ajat­te­lee Oulus­sa asu­mi­ses­ta.

Mic­hal muut­ti Ouluun alkusyk­sys­tä 2024, juu­ri ennen Lii­ga-kau­den alkua. Kak­si edel­lis­tä kaut­ta hän oli pelan­nut Mik­ke­lin Juku­reis­sa.

– Tie­sin Oulus­ta etu­kä­teen vain sen, että Oulu on iso kau­pun­ki ja Kär­pät yksi Suo­men par­hais­ta jää­kiek­ko­jouk­kueis­ta. Olin kui­ten­kin tosi innois­sa­ni. Sain muut­toon liit­ty­vis­sä asiois­sa pal­jon apua toi­sel­ta tšek­ki­pe­laa­jal­ta, Mar­tin Jan­duk­sel­ta, joka pela­si tääl­lä ennen minua, hän ker­too.

Elä­mä Oulus­sa

Tše­kin Tři­necis­sä asu­neel­le ja Mik­ke­lis­tä Ouluun muut­ta­neel­le Mic­ha­lil­le Oulu tun­tui todel­la suu­rel­ta kau­pun­gil­ta.

– Suu­rin osa ajas­ta­ni kuluu joko tree­neis­sä tai otte­luis­sa. Tyk­kään kui­ten­kin välil­lä käy­dä ystä­vie­ni kans­sa ravin­to­las­sa. Olen pik­ku­kau­pun­kien kas­vat­ti, min­kä vuok­si Oulun ravin­to­loi­den mää­rä tun­tuu val­ta­val­ta – vaih­toeh­to­ja on niin pal­jon, hän nau­raa.

Ravin­to­loi­den lisäk­si Oulus­sa on muu­ten­kin pal­jon näh­tä­vää ja teh­tä­vää. Mic­hal nime­ää Nal­li­ka­rin yhdek­si lem­pi­pai­kois­taan Oulus­sa.

– Kävin Nal­li­ka­ris­sa vii­mek­si hel­mi­kuus­sa, kun Tše­kis­sä asu­va tyt­töys­tä­vä­ni oli käy­mäs­sä Oulus­sa. Aurin­ko pais­toi ja joka pai­kas­sa oli lun­ta. Se oli tosi haus­kaa!

Suo­men tal­ven pimeys oli aluk­si haas­te, mut­ta Mic­hal ker­too tot­tu­neen­sa sii­hen ensim­mäi­sen vuo­den jäl­keen. Seu­raa­vat tal­vet eivät ole enää tun­tu­neet yhtä vai­keil­ta.

“Oulus­sa lumi saa pimeim­mät päi­vät tun­tu­maan valoi­sam­mil­ta.”

– Pidän lumes­ta, eten­kin jou­lun aikaan. Pari­na vii­me tal­ve­na Tše­kis­sä ei ole ollut lun­ta. Oulus­sa taas lun­ta on pal­jon, mikä on muka­vaa. Mie­les­tä­ni lumi saa myös pimeim­mät päi­vät tun­tu­maan valoi­sam­mil­ta, Mic­hal tote­aa.

Koh­taa­mi­set suo­ma­lais­ten kans­sa

Yksi suu­rim­mis­ta eroa­vai­suuk­sis­ta Suo­men ja Tše­kin välil­lä ovat Mic­ha­lin mie­les­tä ihmi­set.

– Suo­ma­lai­set ovat yleen­sä ottaen todel­la ystä­väl­li­siä ja käyt­täy­ty­vät aina rau­hal­li­ses­ti. Tše­kis­sä ihmi­set ovat usein töy­keäm­piä. Eten­kin ravin­to­loi­den ja kaup­po­jen työn­te­ki­jät, hän kuvai­lee.

Kie­len kans­sa Mic­ha­lil­la ei ole ollut lain­kaan ongel­mia, sil­lä käy­tän­nös­sä kaik­ki puhu­vat englan­tia. Vain jää­kiek­koon liit­ty­vää uuti­soin­tia on vai­kea löy­tää englan­nik­si. Toi­saal­ta hän kokee, että se on ehkä vähen­tä­nyt hänen koke­mi­aan pai­nei­ta.

Tše­kis­sä on Mic­ha­lin mukaan har­vi­nais­ta, että ihmi­set tun­nis­ta­vat hänet jää­hal­lin ulko­puo­lel­la. Oulus­sa tilan­ne on toi­sin.

– Tääl­lä ihmi­set jos­kus pysäyt­tä­vät minut kadul­la ja pyy­tä­vät yhteis­ku­vaa. Usein he halua­vat myös jutel­la kans­sa­ni jää­kie­kos­ta. Se on itse asias­sa muka­vaa, sil­lä on kiva kuul­la tois­ten mie­li­pi­tei­tä. Kukaan ei ole kos­kaan sano­nut minul­le mitään ikä­vää, vaan he vain tsemp­paa­vat minua ja koko jouk­kuet­ta.

Tii­mi­hen­ki ja pyr­ki­mys hui­pul­le

Kah­den Lii­ga-kau­den jäl­keen Mic­hal unel­moi mes­ta­ruu­den voit­ta­mi­ses­ta, min­kä takia hän liit­tyi vii­me syk­sy­nä Kärp­piin.

– Vali­tet­ta­vas­ti tämä kausi ole men­nyt odo­tus­tem­me mukai­ses­ti. Mut­ta lop­pu­jen lopuk­si, kyse on jää­kie­kos­ta, ja välil­lä se ei mene niin kuin haluai­sit. Toi­von, että voim­me vie­lä kään­tää tilan­teen lop­pu­kau­des­ta, hän sanoo.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta jouk­ku­een sisäi­nen tun­nel­ma on pysy­nyt hyvä­nä.

– Kaik­ki jouk­ku­ees­sa ovat hyviä tyyp­pe­jä, ja tii­mi­hen­ki on ollut alus­ta asti mah­ta­va. Olen ystä­vys­ty­nyt eten­kin jouk­ku­een mui­den ulko­maa­lais­ten pelaa­jien kans­sa. Käym­me lähes joka viik­ko poru­kal­la syö­mäs­sä, ja olem­me oppi­neet tun­te­maan toi­sem­me todel­la hyvin.

Muis­tot ja opit Suo­mes­ta

Mic­ha­lin pelaa­ja­so­pi­mus Kärp­pien kans­sa päät­tyy tähän kau­teen. Ensi vuon­na hän siir­tyy pelaa­maan takai­sin koti­kau­pun­kiin­sa Tři­neciin. Mic­hal ker­too, että vaik­ka hän pitää Oulus­ta, hänen suun­ni­tel­man­sa on alus­ta asti ollut ede­tä uusiin haas­tei­siin kol­man­nen Suo­mes­sa vie­te­tyn vuo­den jäl­keen.

– Kun sit­ten sain hyvän tar­jouk­sen koti­kau­pun­gis­ta­ni Tše­kis­tä, tun­tui kuin kaik­ki pala­set oli­si­vat lok­sah­ta­neet koh­dal­leen. On hie­noa pääs­tä taas viet­tä­mään enem­män aikaa tyt­töys­tä­vä­ni sekä per­hee­ni kans­sa.

Mic­hal tulee muis­ta­maan Suo­men sii­tä, että hän kehit­tyi tääl­lä asues­saan sekä pelaa­ja­na että ihmi­se­nä.

– Olen kii­tol­li­nen mah­dol­li­suuk­sis­ta, joi­ta Kär­pät ja Juku­rit ovat minul­le anta­neet. Läh­den Suo­mes­ta pal­jon parem­pa­na pelaa­ja­na. Olen myös oppi­nut pitä­mään huol­ta itses­tä­ni sekä saa­nut uusia ystä­viä, joi­den kans­sa tulem­me toden­nä­köi­ses­ti pitä­mään yhteyt­tä tule­vai­suu­des­sa­kin, hän ker­too.

Oulua Mic­hal tulee muis­te­le­maan läm­möl­lä. Hän suo­sit­te­lee kau­pun­kia kai­kil­le, jot­ka har­kit­se­vat Ouluun muut­ta­mis­ta.

– Olen aina aja­tel­lut, että tun­nen olo­ni kotoi­sam­mak­si pie­nis­sä kau­pun­geis­sa. Oulus­sa viih­dyin sil­ti hyvin. Tääl­lä on pal­jon teke­mis­tä ja näh­tä­vää kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na, mut­ta arkie­lä­mä on kui­ten­kin rau­hal­lis­ta.