Koti tääl­lä ja ulko­mail­la: mikä sai kak­sois­kan­sa­lai­sen Timon jää­mään Suo­meen?

Yhdys­val­lois­sa ja Ita­lias­sa asu­nut ame­ri­kan­suo­ma­lai­nen Timo Green odot­ti sopi­vaa het­keä muu­tol­le toi­seen koti­maa­han­sa, Suo­meen. Tääl­tä hän uskoo löy­tä­neen­sä lop­pue­lä­män kotin­sa.

Yhdys­val­to­jen Ver­mon­tis­sa kas­va­nut ame­ri­kan­suo­ma­lai­nen Timo Green odot­ti sopi­vaa het­keä muut­taa Suo­meen. Yhdys­val­lois­sa sekä myö­hem­min Ita­lias­sa asu­nut Timo halusi tutus­tua toi­seen koti­maa­han­sa, mut­ta muut­to juu­ril­le odot­ti sopi­vaa het­keä.

Vuo­sien aika­na toi­nen koti­maa oli keren­nyt tul­la jo tutuk­si: vie­rai­lut Suo­mes­sa lähes joka toi­nen kesä, suo­ma­lai­nen iso­äi­ti, joka asui Yhdys­val­lois­sa sekä täy­si-ikäi­syy­den myö­tä kuu­den kuu­kau­den ase­pal­ve­lus Suo­mes­sa toi tois­ta koti­maa­ta entis­tä lähem­mäk­si Timoa.

Ete­lä-Euroo­pan kaut­ta Suo­meen

Kana­dan Mont­rea­lis­sa suo­ri­tet­tu nel­jän vuo­den mit­tai­nen ling­vis­tii­kan eli kie­li­tie­tei­den opis­ke­lu sii­vit­ti Timon tien koh­ti Ita­li­aa ja englan­nin opet­ta­jan työ­tä vuon­na 2015.

– Ita­lian kult­tuu­ri oli lumoa­vaa, rakas­tin sen his­to­ri­aa, ruo­kaa sekä ihmi­siä. Töi­den osal­ta pää­sin kehit­tä­mään omaa ope­tus­tyy­liä­ni sekä yhteis­työ­tai­to­ja­ni, Timo ker­too.

Nel­jän vuo­den Ita­lias­sa asu­mi­sen jäl­keen mat­ka jat­kui lopul­ta Suo­meen vuon­na 2019.

– Ita­lias­sa asu­mi­nen oli kai­kin puo­lin kas­vat­ta­va koke­mus. Yksi­tyi­ses­sä kie­li­kou­lus­sa opet­ta­mi­nen ei lopul­ta tun­tu­nut niin omal­ta jutul­ta kuin aja­tus sii­tä, että pää­si­sin ala- tai ylä­as­teel­le luo­kan­opet­ta­jak­si. Samal­la kai­pa­sin mai­se­man­vaih­dos­ta, sil­lä Ita­lias­sa oli todel­la läm­min ja asut­ta­mas­sa­ni kau­pun­gis­sa ei ollut luon­toa, johon olin Ver­mon­tis­sa tot­tu­nut, tote­aa Timo.

Sopi­va het­ki oli siis vih­doin koit­ta­nut.

Koro­na­pan­de­mia iski pian muu­ton jäl­keen, mut­ta se ei estä­nyt sopeu­tu­mis­ta uuteen koti­maa­han. Oulun yli­opis­toon opis­ke­le­maan hake­nut Timo muut­ti alkusyk­sys­tä 2020 Ouluun kou­lu­pai­kan myö­tä. Vaik­ka pan­de­mia ei itses­sään vai­kut­ta­nut sopeu­tu­mi­seen, oli viruk­sel­la suu­ri vai­ku­tus opin­toi­hin ja nii­den aloit­ta­mi­seen.

– Ensim­mäi­set pari viik­koa olim­me läs­nä yli­opis­tol­la luen­noil­la, mut­ta mel­ko pian lähes kaik­ki siir­tyi­vät etä­ope­tuk­seen. Kurs­sei­hin ja mate­ri­aa­liin oli jok­seen­kin vai­keam­pi pääs­tä sisäl­le etä­ope­tuk­sen myö­tä, ja samal­la yhtäk­ki­nen etä­ope­tus hei­jas­tui myös ope­tuk­sen laa­tuun. Onnek­si kui­ten­kin pää­sim­me ryh­mäy­ty­mään orien­taa­tios­sa, Timo ker­taa.

Tär­keä opis­ke­li­jayh­tei­sö

Vaik­ka pan­de­mia aiheut­ti haas­tei­ta opin­to­jen alkuun, on opin­nois­ta ja opis­ke­lu­yh­tei­sös­tä tul­lut vuo­sien mit­taan Timol­le kor­vaa­mat­to­man arvo­kas asia. Aine­jär­jes­tö­toi­min­ta ja eri­to­ten opis­ke­li­joi­den edun­val­von­ta on vie­nyt Timon muka­naan.

Timon mukaan se, että pää­see paran­ta­maan opis­ke­lun edel­ly­tyk­siä sekä opis­ke­li­joi­den elä­män­laa­tua moti­voi hän­tä jat­ka­maan – sii­tä­kin huo­li­mat­ta, ettei se ole aina help­poa.

– Toi­min muun muas­sa oman tut­kin­to-ohjel­ma­ni lau­ta­kun­nas­sa opis­ke­li­jae­dus­ta­ja­na. Eri­tyi­ses­ti tämän luot­ta­mus­toi­men kaut­ta tun­nen, että pys­tyn aut­ta­maan samaa tut­kin­to-ohjel­maa käy­viä kurs­si­ka­ve­rei­ta­ni vai­kut­ta­mal­la ope­tuk­sen laa­tuun, tut­kin­non raken­tee­seen sekä muut­ta­mal­la byro­kra­ti­aa suo­tui­sam­paan suun­taan. Lisäk­si haluan antaa eri­tyis­mai­nin­nan opet­ta­jil­lem­me, jot­ka teke­vät myös lois­ta­vaa työ­tä saman asian eteen, Timo avaa.

Aine­jär­jes­tö­toi­min­nan lisäk­si myös itse tut­kin­to on osoit­tau­tu­nut nap­pi­va­lin­nak­si. Englan­nin­kie­lis­tä luo­kan­opet­ta­ja­tut­kin­toa opis­ke­le­va Timo kokee, että opet­ta­jan työn kaut­ta hän pää­see edis­tä­mään omal­ta osal­taan moni­nai­suut­ta sekä paran­ta­maan suo­ma­lai­sen kou­lu­tus­jär­jes­tel­män toi­mi­vuut­ta.

– Kou­lul­la on suu­ri vai­ku­tus sii­hen, miten hah­mo­tam­me sen, kei­tä olem­me ja miten toi­mim­me yhteis­kun­nas­sa. Koen, että opet­ta­ja­na pys­tyn anta­maan takai­sin yhteis­kun­nal­le ole­mal­la osa yhteis­kun­nan jäse­nien kas­vu­ta­ri­naa, jot­ka ovat entis­tä avoi­mem­pia esi­mer­kik­si moni­nai­suut­ta, eri­lai­suut­ta ja ympä­ris­tön kun­nioit­ta­mis­ta koh­taan.

Pyö­räi­lyä ja palau­tu­mis­ta

Intercul­tu­ral Teac­her Educa­tion ‑tut­kin­to-ohjel­man, tutum­min ITE:n, mais­te­ri­vai­het­ta opis­ke­le­va Timo odot­taa edes­sä siin­tä­vää työ­elä­mää, sekä toi­voo että opin­to­jen jäl­keen tar­jou­tui­si mah­dol­li­suus jää­dä asu­maan Ouluun.

– Oulu on tun­tu­nut alus­ta asti kotoi­sal­ta ja tääl­lä olen viih­ty­nyt todel­la hyvin, ker­too Timo.

Opis­ke­li­jayh­tei­sös­sä aktii­vi­nen Timo naut­tii rau­hal­li­ses­ta Oulus­ta. Timon mukaan Oulu on sopi­van kokoi­nen: ei lii­an suu­ri kuten esi­mer­kik­si Hel­sin­ki, mut­ta halu­tes­saan tääl­lä pää­see koke­maan kai­ken­lais­ta, urhei­lus­ta tai­tee­seen. Timo vink­kaa lähes­ty­väs­tä Ilma­ki­ta­ran MM-kil­pai­lus­ta, joka tut­tuun tapaan jär­jes­te­tään tänä­kin vuon­na Oulus­sa.

Rau­haa rakas­ta­va Timo arvos­taa Oulus­sa sen tar­joa­maa hil­jai­suut­ta. Hek­ti­nen arki vaa­tii aikaa palau­tua, ja tähän tar­pee­seen Oulu vas­taa­kin erin­omai­ses­ti:

”Oulus­sa kau­pun­gin ja luon­non par­haat puo­let yhdis­ty­vät ja tääl­lä on mah­dol­lis­ta hen­gäh­tää.”

– Pidän arvos­sa sitä, että luon­to on tasa­pai­no­ti­las­sa ihmis­kun­nan teke­mien asioi­den kans­sa. Oulus­sa kau­pun­gin ja luon­non par­haat puo­let yhdis­ty­vät ja tääl­lä on mah­dol­lis­ta hen­gäh­tää. Lem­pi­paik­ka­ni Oulus­sa on Leton­nie­men suo­je­lua­lue, kau­nis suo­met­sä, joka päät­tyy mereen, Timo avaa.

Vapaa-ajal­la luon­nos­sa liik­ku­mi­sen ohel­la Timo pitää lei­po­mi­ses­ta ja tai­taa­kin monen­lai­set lei­vok­set, kek­seis­tä kak­kui­hin. Omien har­ras­tus­ten­sa lisäk­si Timo viih­tyy ystä­vien­sä kans­sa. Kuten mon­taa muu­ta­kin oulu­lais­ta, tii­viin ystä­vä­po­ru­kan jäse­niä yhdis­tää into pyö­räi­lyä koh­taan:

– Pyö­räi­lem­me aina kaik­kial­le, yksin ja yhdes­sä, ympä­ri vuo­den, nau­rah­taa Timo.

Pyö­räi­lyn lisäk­si ystä­vä­po­ruk­ka viih­tyy esi­mer­kik­si eri­lais­ten lau­ta­pe­lien ja sosi­aa­li­pe­lien ääres­sä. Tär­ke­ää on myös se, että ystä­vä­pii­ri jakaa samat arvot. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si ihmi­soi­keuk­sien puo­lus­ta­mi­nen sekä ympä­ris­tön­suo­je­lu.

Suo­mes­ta sopi­va paik­ka jokai­sel­le

Toki puhua voi vain omas­ta puo­les­taan, mut­ta Timo kan­nus­taa jokais­ta Suo­meen haa­vei­le­vaa ulko­suo­ma­lais­ta aina­kin vie­rai­le­maan Suo­mes­sa.

– Ajat­te­len, että Suo­mes­ta löy­tyy kyl­lä jokai­sel­le ihmi­sel­le sopi­va paik­ka. Ulko­suo­ma­lai­set ovat myös tär­keäs­sä ase­mas­sa moni­nai­suu­den suh­teen, sil­lä heil­lä on usein hen­ki­lö­koh­tais­ta koke­mis­ta sii­tä, mil­lais­ta on tul­la tilan­tei­siin ulko­puo­li­se­na. Suo­mi tar­vit­see lisää ihmi­siä, jot­ka ovat val­mii­ta edis­tä­mään yhteis­kun­nan avoi­mem­paa ja ystä­väl­li­sem­pää suh­tau­tu­mis­ta moni­nai­suu­teen.