Vasi­liin mat­ka Ouluun: tari­na sopeu­tu­mi­ses­ta ja aka­tee­mi­ses­ta menes­tyk­ses­tä

Vasi­lii Bala­nov vie­rai­li Oulus­sa ensim­mäi­sen ker­ran mar­ras­kuus­sa 2019, kun hän oli aloit­ta­mas­sa työ­har­joit­te­lu­aan Oulun yli­opis­tos­sa. Ennen Ouluun saa­pu­mis­taan hän opis­ke­li Pie­ta­ris­sa mik­roe­lekt­ro­nii­kan mais­te­rioh­jel­mas­sa, joka edel­lyt­ti har­joit­te­lua ulko­mail­la. Huo­lel­li­sen poh­dis­ke­lun jäl­keen hän päät­ti hakea Suo­meen, sil­lä se oli lähel­lä hänen koti­kau­pun­ki­aan. Pian hänel­le tar­jot­tiin paik­kaa Oulus­ta.

Vaik­ka Vasi­lii Bala­nov ei tien­nyt kau­pun­gis­ta etu­kä­teen mitään, hän päät­ti sil­ti tart­tua tilai­suu­teen ja mat­kus­taa Suo­meen. Hän oli mää­rä­tie­toi­nen aloit­ta­maan seik­kai­lun uudes­sa maas­sa.

– Ensi­vai­ku­tel­ma­ni Oulus­ta oli erit­täin posi­tii­vi­nen. Kun saa­vuin tän­ne, oli jo mar­ras­kuu, joten Oulus­sa oli lun­ta ja mel­ko kyl­mää. Kaik­ki oli­vat val­mis­tau­tu­mas­sa jou­luun, ja kau­pun­ki oli täyn­nä jou­lu­va­lo­ja. Jo ensim­mäis­ten päi­vien aika­na pidin todel­la pal­jon kau­pun­gin ark­ki­teh­tuu­ris­ta ja ylei­ses­tä tun­nel­mas­ta. Ihmi­set oli­vat erit­täin ystä­väl­li­siä.

Oulu teki häneen vai­ku­tuk­sen, ja vuon­na 2021 Vasi­lii muut­ti pysy­väs­ti Ouluun saa­tu­aan työ­pai­kan ja aloit­taes­saan toh­to­rin­tut­kin­non samas­sa pai­kas­sa, jos­sa hän suo­rit­ti molem­mat har­joit­te­lun­sa.

Mik­si Oulu?

– Ouluun pää­ty­mi­nen oli taval­laan sat­tu­maa, mut­ta pidän Oulus­ta pal­jon. Yksi par­hais­ta asiois­ta tääl­lä on, että voit pyö­räil­lä kaik­kial­le. Pyö­rä­rei­tit toi­mi­vat hyvin, eivät­kä etäi­syy­det ole lii­an pit­kiä. Toi­nen asia, jos­ta olen naut­ti­nut, on se, että tääl­lä ei ole niin pal­jon teke­mis­tä kuin suu­rem­mis­sa kau­pun­geis­sa. Se on saa­nut minut arvos­ta­maan sitä, mitä minul­la on jo, ja kehit­tä­nyt sopeu­tu­mis­tai­to­ja­ni. Se kan­nus­taa minua myös huo­maa­maan, mitä voin teh­dä sil­lä, mitä minul­la on jo nyt.

”Ouluun pää­ty­mi­nen oli taval­laan sat­tu­maa, ja pidän Oulus­ta pal­jon. Yksi par­hais­ta asiois­ta tääl­lä on, että voit pyö­räil­lä kaik­kial­le.”

Vasi­lii on löy­tä­nyt pal­jon teke­mis­tä Oulus­ta ja sen lähia­lueil­ta. Hän rakas­taa pyö­räi­lyä sekä yksin että poru­kal­la sekä valo­ku­vaa­mis­ta. Molem­mat har­ras­tuk­set anta­vat hänel­le mah­dol­li­suu­den tutus­tua Ouluun enem­män. Oulus­sa olon­sa aika­na hän on löy­tä­nyt myös täy­sin uusia har­ras­tuk­sia, kuten boul­de­roin­nin ja miek­kai­lun. Hän pitää myös luon­nos­sa pati­koin­nis­ta.

– Luon­to on tääl­lä mah­ta­va. Rakas­tan Oulua todel­la pal­jon, sil­lä Oulu on lähel­lä luon­toa. Ilma on rai­kas­ta, ja lähis­töl­lä on pal­jon vael­lus­reit­te­jä ja met­siä. Pati­koin­ti on myös hyvä har­ras­tus ystä­vien kans­sa. Olen käy­nyt muun muas­sa Kuusa­mos­sa, Lem­men­po­lul­la, Pil­pa­suol­la, Rokual­la ja Kar­hun­kier­rok­sel­la. Lem­pi­paik­ka­ni Oulus­sa on Koi­te­lin­kos­ki.

Sopeu­tu­mi­nen ja har­ras­tuk­set

Vasi­lii on nyt viet­tä­nyt 2,5 vuot­ta uudes­sa koti­kau­pun­gis­saan. Hän on tutus­tu­nut eri­lai­siin yhtei­söi­hin ja tavan­nut pal­jon uusia ihmi­siä.

– Ensim­mäi­nen kon­tak­ti­ni tääl­lä oli suo­ma­lai­nen kum­mio­pis­ke­li­ja­ni. Hän aut­toi minua kai­kis­sa saa­pu­mi­see­ni liit­ty­vis­sä asiois­sa ja arjen perus­asiois­sa, kuten ruo­ka­kau­pas­sa käy­mi­ses­sä. Hän vei minut myös kii­pei­ly­kes­kuk­seen, jos­sa kokei­lin boul­de­roin­tia ensim­mäis­tä ker­taa. On aivan usko­ma­ton­ta, että loin Suo­mes­sa olles­sa­ni vie­lä enem­män yhteyk­siä mui­hin kuin ennen.

Vii­me aikoi­na hän on jat­ka­nut into­hi­mo­aan pyö­räi­lyyn liit­ty­mäl­lä oulu­lai­seen pyö­räi­ly­seu­raan. Siel­lä jär­jes­te­tään pyö­räi­ly­har­joi­tuk­sia ja ‑kil­pai­lu­ja, joi­hin hän osal­lis­tuu mie­lel­lään. Hän sai myös yli­opis­ton rahoi­tus­ta naut­ti­van Cycling Clu­bin joh­ta­jan viran. Ryh­mäs­sä ole­vat pyö­räi­lyin­toi­li­jat kokoon­tu­vat yhteen ja tutus­tu­vat Ouluun pyö­räil­len.

– Paras­ta pyö­räi­ly­seu­ras­sa on se, että kaik­ki voi­vat liit­tyä sii­hen. Aloit­te­li­joil­le ja edis­ty­neem­mil­le on eri­lai­sia ryh­miä. Pyö­räi­ly­seu­ral­la on poten­ti­aa­lia muo­dos­tua suu­rek­si yhtei­sök­si, joka yhdis­tää pyö­räi­lyn har­ras­ta­jia. Seu­ran joh­ta­ja­na haluan näyt­tää, mitä pyö­räi­ly par­haim­mil­laan voi olla.

Amma­til­li­nen ura

Täl­lä het­kel­lä Vasi­lii on töis­sä ja tut­kii mik­roe­lekt­ro­ni­sia mate­ri­aa­le­ja, sekä on tut­ki­ja­toh­to­ri.

– Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­taa työs­ken­te­lyä labo­ra­to­rios­sa samal­la kun teen omaa tut­ki­mus­ta­ni, hän selit­tää.

– Pää­asial­li­nen työ­teh­tä­vä­ni on eri­lais­ten kemial­lis­ten syn­tee­sien käyt­tö todel­lis­ten mate­ri­aa­lien luo­mi­sek­si. Luon­neh­din eri­lai­sia mit­tauk­sia eri omi­nai­suuk­siin. Työ­ni tar­koi­tuk­se­na on vähen­tää huk­kaan hei­tet­tyä ener­gi­aa. Suu­rin osa ener­gias­ta menee huk­kaan, kos­ka lähes kaik­kea voi­tai­siin hyö­dyn­tää ener­gia­läh­tee­nä. Esi­mer­kik­si väräh­te­lyt, joi­ta ihmi­set tuot­ta­vat puhues­saan, ovat ener­gi­aa. Luom­me lait­tei­ta tämän ener­gian kerää­mi­sek­si ja yri­täm­me kier­rät­tää ja käyt­tää sitä uudel­leen.
Ylei­ses­ti Suo­mes­sa työs­ken­te­ly on ollut Vasi­liil­le posi­tii­vi­nen koke­mus.

– Pidän todel­la pal­jon Suo­men työ­kult­tuu­ris­ta. Se on eri­lais­ta, mut­ta mel­ko ren­toa ja jous­ta­vaa. Työ­ni on hyvin itse­näis­tä, ja arvos­tan sitä, että kukaan ei val­vo teke­mi­siä­ni koko ajan. Kun esi­tän kysy­myk­siä, otan vain yhteyt­tä ja kysyn. Työn ja vapaa-ajan välil­lä on myös hyvä tasa­pai­no.

Kie­len oppi­mi­ses­ta

Yksi asiois­ta, joi­ta Vasi­lii alkoi teh­dä heti Ouluun muu­tet­tu­aan, oli suo­men kie­len oppi­mi­nen. Hänen mie­les­tään suo­men kie­li on erit­täin eri­lai­nen ver­rat­tu­na mui­hin kie­liin, joi­ta hän osaa, mut­ta samaan aikaan hän on sitä miel­tä, että suo­men kie­li on aika loo­gis­ta.

– Suo­sit­te­len kai­kil­le suo­men opis­ke­lua. Vaik­ka en tar­vit­se­kaan sitä usein työs­sä­ni, suo­men kie­les­tä on kui­ten­kin ollut todel­la pal­jon apua ver­kos­toi­tu­mi­ses­sa. Käy­tän sitä pal­jon joka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sä­ni, esi­mer­kik­si puhues­sa­ni kol­le­goi­de­ni kans­sa.
Hän muis­te­li haus­kaa tapah­tu­maa vuo­sien takaa, sil­loin kun hän oli muut­ta­nut Ouluun.

– Olin juu­ri aloit­ta­nut suo­men kie­len opis­ke­lun. Erää­nä päi­vä­nä käve­lin koh­ti kier­rä­tys­kes­kus­ta, kun­nes eräs van­hem­pi mies pysäyt­ti minut ja kysyi suo­mek­si, tar­vit­sen­ko huo­ne­ka­lu­ja. Opin­to­je­ni ansios­ta ymmär­sin, mitä hän sanoi, ja sain huo­ne­ka­lut, joi­ta tar­vit­sin, ilmai­sek­si. Jos en oli­si ymmär­tä­nyt sitä, oli­sin jät­tä­nyt tämän tilai­suu­den käyt­tä­mät­tä. Kie­len perus­tai­dot on hyvä olla. Se hel­pot­taa integroi­tu­mis­ta ja joka­päi­väis­tä elä­mää, kos­ka ymmär­rät mui­ta ja he ymmär­tä­vät sinua parem­min. Mie­les­tä­ni Oulus­sa on erit­täin help­poa osal­lis­tua suo­men kie­len kurs­seil­le esi­mer­kik­si yli­opis­tos­sa.

– Toi­nen tär­keä asia, jon­ka huo­ma­sin tän­ne muut­taes­sa­ni oli, että elä­mä ulko­mail­la ei ole aina posi­tii­vis­ta. Jokai­sel­la maal­la on omat huo­not puo­len­sa, mut­ta voit myös vai­kut­taa sii­hen asen­teel­la­si. Oulus­sa pidän sii­tä, että tääl­lä on todel­la rau­hal­lis­ta ja tur­val­lis­ta. Koti­kau­pun­gis­sa­ni se ei aina ollut yhtä itses­tään­sel­vyys.