Hit­saa­jan työn­jäl­ki näkyy kaik­kial­la

Oulus­sa toi­mi­van tark­kuus­me­ka­nii­kan huip­pu­asian­tun­ti­ja Mec­ta­len­tin osaa­mis­ta voi löy­tää niin kau­kaa ava­ruu­des­ta kuin syväl­tä val­ta­me­ren uume­nis­ta. Asiak­kail­leen tuot­tei­ta ideas­ta sar­ja­tuo­tan­toon asti tar­joa­val­le täy­den pal­ve­lun talol­le hit­saus on pie­ni mut­ta erit­täin tär­keä osa osaa­mis­ta.

OSAOs­ta val­mis­tu­neet hit­saa­jat Pia Aro­la ja Net­ta Sip­po­la ovat tuot­tei­den val­mis­tuk­ses­sa muka­na alus­ta asti tuo­mas­sa pro­jek­tei­hin omaa ammat­ti­tai­to­aan.

– Saam­me olla itse ker­to­mas­sa suun­nit­te­lu­vai­hees­ta läh­tien, mikä onnis­tuu ja miten, Pia ker­too.

Alal­le aikui­siäl­lä suun­nan­neet nai­set vie­hät­tyi­vät hit­saa­jan amma­tin käsi­työn mää­räs­tä. OSAO Kau­ko­vai­nion tek­nii­kan yksi­kön hit­saus­puo­len opet­ta­ja Jen­na­ma­ria Mus­ta­jär­vi suo­sit­te­lee­kin työ­tä ihmi­sel­le, joka halu­aa näh­dä omien kät­ten­sä jäl­jen.

– Työn mah­dol­li­suu­det ovat mel­kein rajat­to­mat: pys­tyt itse vai­kut­ta­maan, haluat­ko eri­kois­tua esi­mer­kik­si ohut­le­vy­teol­li­suu­teen tai pak­sum­pien teräs­ra­ken­tei­den puo­lel­le. Täs­sä hom­mas­sa on hyväk­si malt­ti ja rau­hal­li­suus, ja hyvä fyy­si­nen kun­to ja tark­ka näkö ovat tär­kei­tä omi­nai­suuk­sia hit­sa­ril­la, hän täs­men­tää.

– Myös kär­si­väl­li­syys on työs­säm­me tär­ke­ää. Vahin­ko­jen ja vir­hei­den kes­tä­mis­tä pitää oppia, eikä niis­tä saa lan­nis­tua, Net­ta jat­kaa.

Vaik­ka kaik­ki hit­saa­jat työs­tä­vät peri­aat­tees­sa samaa mate­ri­aa­lia, metal­lia, työn arki ja lop­pu­tu­los vaih­te­le­vat suu­res­ti työ­pai­koit­tain. Pia ja Net­ta selit­tä­vät, että Mec­ta­len­til­la työ on hyvin pien­tä ja sie­vää – välil­lä hit­saus­sau­mo­jen on olta­va lähes näky­mät­tö­miä.

Mec­ta­len­tin tuo­tan­to­pääl­lik­kö Tuo­mas Kemp­pai­nen lisää, että visu­aa­li­suu­den lisäk­si työn jäl­jen on olta­va muu­ten­kin erit­täin laa­du­kas­ta ja kes­tä­vää: kovaan käyt­töön jou­tu­vat tuot­teet tes­ta­taan tar­kas­ti.

– Olem­me pro­fi­loi­tu­neet vaa­ti­van tark­kuus­me­ka­nii­kan val­mis­ta­mi­seen, ja eri ser­ti­fi­kaa­teil­la toden­ne­tun laa­dun avul­la haluam­me erot­tua muis­ta, hän ker­too.

Käyn­ti­kort­ti työ­elä­mään

Mec­ta­len­til­le on löy­det­ty Tuo­mas Kemp­pai­sen mukaan hyviä teki­jöi­tä OSAOn kans­sa toi­mi­vas­sa ja hedel­mäl­li­ses­sä yhteis­työs­sä. Oppi­lai­to­syh­teis­työ on tär­ke­ää myös ver­kos­to­jen luo­mi­ses­sa ja mah­dol­lis­ten yhteis­ten kehi­tys­pro­jek­tien vuok­si. Hän muis­tut­taa, että opis­ke­li­joil­le työ­elä­mäs­sä tapah­tu­va oppi­mi­nen on paras käyn­ti­kort­ti työ­hön.

Pia ja Net­ta ker­to­vat kuul­leen­sa puhet­ta sii­tä, että ”koneis­ta­jis­ta on pulaa” ja ”hit­saa­jat revi­tään käsis­tä”. He kui­ten­kin muis­tut­ta­vat, että kiin­nos­ta­via työ­paik­ko­ja kan­nat­taa lähes­tyä roh­keas­ti itse, vaik­ka pal­jon työ­paik­ko­ja oli­si­kin tar­jol­la: juu­ri itsel­le sopi­vas­sa yri­tyk­ses­sä saat­taa olla tar­jol­la pii­lo­työ­paik­ko­ja.

Myös Jen­na­ma­ria Mus­ta­jär­vi tie­tää, että alan osaa­jil­le on kysyn­tää. Hän pai­not­taa OSAOn kehit­tä­vän opin­to­ja koko ajan sel­lai­seen suun­taan, että kou­lu­tus pal­ve­lee alu­eel­li­ses­ti mah­dol­li­sim­man hyvin. Esi­mer­kik­si pai­kal­li­set tai jopa yri­tys­koh­tai­set tut­kin­non osat vas­taa­vat sii­hen, mil­lais­ta työ­voi­maa alu­eel­la tar­vi­taan.

– Toki kou­lu­tus­ta pitää mark­ki­noi­da nuo­ril­le: esi­mer­kik­si yri­tys­vie­rai­lut tai koro­na-aika­na jon­kin­lai­set live-esit­te­lyt ovat hyvä tapa teh­dä alaa tun­ne­tuk­si vie­lä enem­män. Nuo­ril­le pitäi­si myös saa­da läpi se aja­tus, että metal­lia­lan osaa­mi­nen ei ole kiin­ni suku­puo­les­ta, Jen­na­ma­ria miet­tii.

Nyky­ai­kais­ta ja mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä

Jen­na­ma­ria Mus­ta­jär­ven mukaan on tär­ke­ää, että OSAO on ajan tasal­la alan muu­tok­ses­ta ja ker­too myös ulos­päin sat­sauk­sis­taan tule­vai­suu­den teke­mi­seen ja esi­mer­kik­si vir­tu­aa­li­hit­sauk­seen. Se yhdis­tää teo­ri­aa ja käy­tän­töä sau­mat­to­mas­ti. Nuor­ten ja myös nais­ten hou­kut­te­lu hit­saa­jik­si on kui­ten­kin koko alaa kos­ke­va kysy­mys.

– Miten ker­rom­me sii­tä, että metal­lia­la on muut­tu­nut pal­jon auto­maa­tion ja robo­tii­kan myö­tä? Tai sii­tä, kuin­ka tär­kei­tä asioi­ta alal­la teh­dään – täs­tä juu­ri Mec­ta­lent on hyvä esi­merk­ki.

Tuo­mas Kemp­pai­nen alle­kir­joit­taa väit­teen sii­tä, että ala saa­te­taan edel­leen vir­heel­li­ses­ti miel­tää pimeis­sä hal­leis­sa työs­ken­te­lyk­si ja ”mies­ten työk­si”. Val­mis­tet­ta­van tuot­teen mer­ki­tyk­sel­li­syys ja sen kaut­ta tun­ne oman työn tär­key­des­tä voi­si olla nuo­ril­le tär­keä asia omaa opis­ke­lua­laa vali­tes­sa.

– Maa­il­ma muut­tuu, ja nuo­ria saat­ta­vat kiin­nos­taa enem­män uudem­mat amma­tit. Kiin­nos­ta­vis­ta tuot­teis­ta ker­to­mi­nen voi­si kui­ten­kin nos­taa kiin­nos­tus­ta kone- ja tuo­tan­to­tek­niik­kaa koh­taan.

Pia ja Net­ta luot­ta­vat sii­hen, että nyky­nuo­ria eri töi­den mies- tai nais­val­tai­suus ei häi­rit­se. Kysy­myk­seen alan kiin­nos­ta­vuu­des­ta hekin kui­ten­kin tart­tu­vat: moni­puo­li­sel­la alal­la yhdis­ty­vät kor­kean tek­no­lo­gian hyö­dyn­tä­mi­nen ja käden tai­dot.

Työn tulok­set näky­vät arjes­sa

Ammat­ti­lai­sen ei tar­vit­se Jen­na­ma­ria Mus­ta­jär­ven mukaan jää­dä lepää­mään laa­ke­reil­leen, sil­lä omaa osaa­mis­taan voi kehit­tää niin pit­käl­le kuin jak­saa.

– On tär­ke­ää ymmär­tää ja näh­dä mah­dol­li­suu­det, joi­ta oppi­lai­tok­set tar­joa­vat: perus­tut­kin­to­jen lisäk­si tar­jol­la on ammat­ti- ja eri­koi­sam­mat­ti­tut­kin­to­ja, ja eri tut­kin­non osia on mah­dol­lis­ta yhdis­tää eri osaa­mis­pol­ku­jen välil­lä. Meil­lä OSAOs­sa on myös Oamk Highway ‑opin­to­ja, joi­den avul­la voi hel­pos­ti jat­kaa kor­kea-asteel­le.

Tär­kein­tä niin Jen­na­ma­rian kuin Pian ja Netan mie­les­tä on löy­tää sel­lai­nen oma jut­tu, jota halu­aa teh­dä ja jos­sa halu­aa kehit­tyä. Hit­saa­mi­nen ja muut kone- ja tuo­tan­to­tek­nii­kan alan työt läpi­leik­kaa­vat ison osan mei­tä ympä­röi­väs­tä maa­il­mas­ta.

– Monet eivät ajat­te­le, kuin­ka pal­jon hit­saa­mis­ta ympä­ril­läm­me näkyy­kään – vaik­ka kaup­pa­kes­kus­ten vaa­te­re­keis­sä tai sil­lois­sa, joi­ta päi­vit­täin yli­täm­me, Jen­na­ma­ria päät­tää.

Artik­ke­li on jul­kais­tu alun perin Osao.fi:ssä.

Teks­ti: Emi­lia Käs­mä
Kuva: Sami Uusi­ky­lä