”Olen löy­tä­nyt Oulus­ta toi­sen koti­ni” – kolum­bia­lai­sen Eduar­don aja­tuk­sia Suo­mes­ta

Kolum­bias­ta kotoi­sin ole­va Eduar­do Acos­ta tut­kii kier­to­ta­lout­ta Oulun yli­opis­tos­sa. Hän on myös yksi Inter­na­tio­nal House Oulun lähet­ti­läis­tä. Mil­lais­ta on kan­sain­vä­li­sen osaa­jan elä­mä Oulus­sa? Sii­tä Eduar­do ker­too täs­sä jutus­sa.

Elä­mä­ni Oulus­sa on ollut täyn­nä koke­muk­sia, jot­ka ovat vai­kut­ta­neet perin­poh­jai­ses­ti ajat­te­luu­ni. Olen saa­nut viet­tää Suo­mes­sa kol­me vuot­ta ja tämä aika on ollut täyn­nä asioi­ta, joi­ta en ole pääs­syt kos­kaan aiem­min koke­maan.

Jos en oli­si muut­ta­nut tän­ne, en oli­si saa­nut esi­mer­kik­si mah­dol­li­suut­ta sol­mia eli­ni­käi­siä ystä­vyys­suh­tei­ta upei­den ihmis­ten kans­sa.

Ennen Ouluun muut­ta­mis­ta asuin Ruot­sis­sa kak­si vuot­ta. Suo­ri­tin siel­lä mais­te­rin tut­kin­to­ni. Koke­muk­se­ni Ruot­sis­sa antoi­vat minul­le näkö­kul­mia poh­joi­seen elä­mään, ja Oulu on tuo­nut myös omat ainut­laa­tui­set ope­tuk­sen­sa.

Olen kotoi­sin Kolum­bian Bogotás­ta, ja usein minul­ta kysy­tään, onko Oulun sää­hän vai­ke­aa tot­tua. No, voin sanoa, että 2600 met­riä meren­pin­nan ylä­puo­lel­la ole­vas­sa koti­kau­pun­gis­sa­ni on mel­kein koko ajan kyl­mä ja sateis­ta. Sitä voi­si kuva­ta Lon­toon ete­lä­ame­rik­ka­lai­sek­si ver­siok­si. Muu­tos ei siis ollut niin äkil­li­nen kuin voi­si luul­la.

Vaik­ka Oulu tuo­kin muka­naan omat haas­teen­sa, kuten pimey­den tal­vel­la ja lähes sur­rea­lis­ti­sen 24 tun­nin aurin­gon­pais­teen kesäl­lä napa­pii­rin lähei­syy­des­sä, en kui­ten­kaan ole katu­nut pää­tös­tä­ni muut­taa tän­ne. Elä­mä kun on erään­lai­nen sekoi­tus sateen­kaa­ria, per­ho­sia ja myrs­ky­jä – mis­sä tahan­sa sen vie­tät.

”Olen ikui­ses­ti kii­tol­li­nen”

Minul­ta kysy­tään usein myös, onko vai­ke­aa asua niin lähel­lä napa­pii­riä, ja kadun­ko pää­tös­tä­ni muut­taa tän­ne. Vas­tauk­se­ni on aina sama: En kadu sitä; itse asias­sa muut­to tän­ne on paras pää­tök­se­ni, jon­ka olen teh­nyt.

Eihän Oulu ole mikään uto­pia, var­sin­kaan anka­ri­na tal­vi­na. Mut­ta elä­mä ei ole aina help­poa. Sää­hän liit­ty­vät vali­tuk­set ovat uni­ver­saa­le­ja: jopa Väli­me­ren lähei­syy­des­sä asu­vat ihmi­set kri­ti­soi­vat sää­tä. Tär­ke­ää on, että saat par­haan hyö­dyn sii­tä pai­kas­ta, jos­sa olet kul­loin­kin.

Olen ymmär­tä­nyt, että täy­del­li­nen sää on sub­jek­tii­vi­nen käsi­te; kaik­ki ovat välil­lä tyy­ty­mät­tö­miä sii­hen pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Kai­kis­ta tär­kein­tä on omak­sua nyky­het­ki. Asun Oulus­sa – en Ita­lias­sa, Krei­kas­sa, Espan­jas­sa enkä Kolum­bias­sa. En voi toi­voa kari­bia­lais­ta ilmas­toa, jos asun Poh­jois-Euroo­pas­sa.

Ilmas­ton ohel­la yksi asia on var­ma: olen Suo­mel­le ikui­ses­ti kii­tol­li­nen ja vel­kaa sii­tä, että olen saa­nut mah­dol­li­suu­den kokea sekä elä­mä­ni par­haim­mat että haas­ta­vim­mat het­ket tääl­lä.

Vai­kei­na het­ki­nä olen saa­nut run­saas­ti ymmär­rys­tä ja myö­tä­tun­toa. Oulus­sa olen huo­man­nut, että vaik­ka juu­re­ni ovat Kolum­bias­sa ja sydä­me­ni kuu­luu per­heel­le­ni sekä lähei­sil­le­ni, olen löy­tä­nyt tääl­tä myös toi­sen koti­ni. Vaik­ka se ei kor­vaa per­het­tä­ni, Oulus­ta on tul­lut paik­ka, jos­ta olen löy­tä­nyt myös rak­kaut­ta ja empa­ti­aa.

Oulu­lai­ses­sa elä­mäs­sä on aina haas­tei­ta, mut­ta elä­mä on sen arvois­ta. Tär­keät ihmi­set, ver­taan­sa vail­la ole­vat työ­olo­suh­teet, vapaus sekä ainut­laa­tui­nen työn ja per­he-elä­män tasa­pai­no teke­vät haas­tei­sis­ta het­kis­tä­kin miel­lyt­tä­viä.

Oulus­ta olen löy­tä­nyt tyy­ty­väi­syy­den tun­teen – se aut­taa pär­jää­mään anka­ris­sa­kin sää­olois­sa.