Ladis­la­vin mat­ka Ouluun ja parem­paan elä­mään

Miten käy, kun jätät van­han elä­mä­si taak­se­si ja otat harp­pauk­sen koh­ti tun­te­ma­ton­ta? Tapaa slo­va­kia­lai­nen Ladis­lav, Bloom Oulun puheen­joh­ta­ja, joka muut­ti poh­joi­seen ins­pi­roi­tu­nee­na Oulun rau­hal­li­ses­ta tun­nel­mas­ta.

”On kulu­nut lähes vuo­si sii­tä, kun hyp­pä­sin koti­maan tutuis­ta muka­vuuk­sis­ta Oulun rau­hal­li­sil­le kaduil­le. Pää­tös oli pakol­li­nen, mut­ta ei help­po. Tajusin, ettei­vät arvo­ni olleet lin­jas­sa koti­puo­len ihmis­ten kans­sa, joten myin talo­ni, ero­sin erin­omai­ses­ta työ­pai­kas­ta­ni ja hyp­pä­sin koh­ti tun­te­ma­ton­ta. 

Moni var­mas­ti kysyi­si, mik­si juu­ri Oulu?

Pää­tös­tä ei teh­ty kart­taan hei­te­tyn tikan perus­teel­la, vaan tein koti­läk­sy­ni. Otin sel­vää Oulus­ta, osal­lis­tuin kau­pun­gin jär­jes­tä­miin verk­ko­ta­pah­tu­miin sekä nel­jä kuu­kaut­ta ennen muut­toa pää­sin vie­rai­le­maan kau­pun­gis­sa. Tuos­ta vie­rai­lus­ta läh­tien tie­sin, että Oulu on paik­ka, jos­sa haluan elää sekä kas­vat­taa tyt­tä­re­ni. Oulun ark­ki­teh­tuu­ri ei vält­tä­mät­tä voi­ta pal­kin­to­ja, mut­ta tyy­neys – joka syn­tyy jokai­ses­ta Oulun kadus­ta, ihmi­ses­tä ja puus­ta – kieh­too minua. 

Oulun ver­taa­mi­nen isom­piin kau­pun­kei­hin, jois­sa olen asu­nut, esi­mer­kik­si siis Bra­tis­la­vaan tai Lon­too­seen, on sama kuin ver­tai­si rau­hal­lis­ta ja hitaas­ti vir­taa­vaa jokea äänek­kää­seen ja arvaa­mat­to­maan mereen. Oulus­sa elä­mä lipuu hitaam­min, rau­hal­li­sem­min sekä onnel­li­sem­min. Suo­ma­lai­nen työ­kult­tuu­ri oli myös uusi ilmes­tys.

Kun on kotoi­sin pai­kas­ta, jos­sa 12 tun­nin työ­päi­vät ovat arki­päi­vää ja työ­pu­he­lin on aina pääl­lä, tasa­pai­noi­nen ja kun­nioit­ta­va työ­elä­män etiik­ka on yllät­tä­vää ja vir­kis­tä­vää. 

Muut­to Ouluun on ollut koko elä­mä­ni mul­lis­ta­va asia. Se on anta­nut minul­le aikaa ja tilaa vali­ta mitä haluan teh­dä sekä käyt­tää tai­to­ja­ni pel­kän lii­ke­voi­ton sijas­ta myös muun­lai­sen arvon luo­mi­seen. Olen las­keu­tu­nut yhtei­söön, jos­sa olen pääs­syt osal­lis­tu­maan ja myö­hem­min jär­jes­tä­mään tapah­tu­mia.

Samal­la olen tavan­nut mah­ta­via ja älyk­käi­tä ihmi­siä, joi­den kans­sa jaan samat arvot. Niin ja usko­kaa tai älkää, mut­ta olen jopa aloit­ta­nut pyö­räi­lyn – asian, jota olen vas­tus­ta­nut kiih­keäs­ti. Kii­tos Oulun täy­del­li­sel­le pyö­räi­lyin­fra­struk­tuu­ril­le, jota en ole näh­nyt mis­sään muu­al­la. 

Yksi par­haim­mis­ta asiois­ta tääl­lä on huo­len­pi­to sekä mah­dol­li­suu­det per­heil­le ja lap­sil­le, kau­niis­ta leik­ki­puis­tois­ta mah­ta­viin ope­tus­mah­dol­li­suuk­siin. Niin suo­ma­lai­nen kuin kan­sain­vä­li­nen yhtei­sö, jon­ka kes­kel­le muu­tin, on mah­ta­va.

Het­ki het­kel­tä nojaan enem­män suo­ma­lai­siin tapoi­hin, vai­mo­ni suu­rek­si huvik­si. Hän usein vit­sai­lee minun ”ole­van enem­män suo­ma­lai­nen kuin natii­vit”, viit­tauk­se­na ste­reo­ty­pioi­hin suo­ma­lai­sis­ta. 

Ennen poh­jois­ta seik­kai­lua­ni toi­min koti­maas­sa­ni monen­lai­sis­sa amma­teis­sa. Niin asiakaspalvelu‑, mark­ki­noin­ti- kuin myyn­ti­pääl­lik­kö­nä pidin käy­tän­nös­sä huo­len, että jokai­nen osas­to toi­mii. Näi­den roo­lien pyö­rit­tä­mi­nen vuo­sien ajan oli kuin sir­kuk­ses­sa oloa ilman tur­va­verk­koa.

Toi­saal­ta nämä koke­muk­set vah­vis­ti­vat osaa­mis­ta­ni ihmis­ten joh­ta­mi­ses­sa, pro­jek­teis­sa sekä satun­nai­sis­sa krii­seis­sä. Tääl­lä Oulus­sa hyö­dyn­nän­kin aiem­min oppi­mia­ni tai­to­ja raken­taak­se­ni jotain mer­ki­tyk­sel­lis­tä yhtei­söl­le. Ja pyö­ri­tys­tä­kin tapah­tuu vain sil­loin, kun poh­di­taan, mikä mah­ta­va tapah­tu­ma jär­jes­te­tään seu­raa­vak­si. 

”Oulus­sa elä­mä vir­taa hitaam­min, rau­hal­li­sem­min ja onnel­li­sem­min.”

Maa­han­muut­ta­ja­na ajat­te­len, että teh­tä­vä­ni on opis­kel­la uuden koti­maan kie­li. Par­hail­laan opis­ke­len­kin suo­mea kotou­tu­mis­kurs­sil­la. Vaik­ka kie­li on haas­ta­va, se on myös loo­gi­nen, mikä tekee oppi­mis­pro­ses­sis­ta miel­lyt­tä­vän.

Olen alus­ta alkaen toi­mi­nut vapaa­eh­toi­se­na Bloom Fin­lan­dis­sa ja vapaa­eh­toi­sen roo­lis­ta eden­nyt hil­jal­leen joh­to­teh­tä­viin sekä orga­ni­saa­tion hal­li­tuk­sen jäse­nek­si. Tämä on ollut yksi par­haim­mis­ta asiois­ta, joka minul­le on tapah­tu­nut.

Bloom vas­taa täy­del­li­ses­ti ihan­tei­ta­ni, antaen minul­le vapau­den lähes­tyä luo­vas­ti sekä tapah­tu­mien jär­jes­tä­mis­tä että yhtei­sön hyväk­si teh­tä­vää työ­tä. Pyr­ki­mys paran­taa kotou­tu­mis­ta sekä ymmär­rys­tä suo­ma­lais­ten ja maa­han­muut­ta­jien välil­lä on minul­le todel­la tär­ke­ää, ja täten Bloo­mis­ta on tul­lut osa iden­ti­teet­tiä­ni. 

Haluan kiit­tää myös Oulun kau­pun­kia esi­mer­kil­li­ses­tä tues­ta maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­ses­sa sekä sopeut­ta­mi­ses­sa yhtei­söön. Sydä­mes­sä­ni on eri­tyi­nen paik­ka Inter­na­tio­nal House Oulul­le, jos­sa upeat ihmi­set työs­ken­te­le­vät maa­han­muut­ta­jien hyväk­si.”