Mik­si et vain osta vety­rek­kaa? — Kun hyvä idea koh­taa kes­ke­ne­räi­sen mark­ki­nan

Kir­joit­ta­ja: Mar­jaa­na Komi | Kuva: Johan­na Matin­mik­ko

Vety­re­kan han­kin­ta­pro­ses­si on eden­nyt laa­jas­ta taus­ta­kar­toi­tuk­ses­ta tar­jous­pyyn­tö­vai­hee­seen. Pro­jek­ti­pääl­lik­kö Mar­jaa­na Komi avaa pit­kää ja moni­vai­heis­ta pro­ses­sia ja sen tämän­het­kis­tä tilan­net­ta.

Vuo­si sit­ten kir­joi­tin vety­re­kan mat­kas­ta Ouluun ja sii­tä, mik­si vety­tek­no­lo­gial­la on mie­les­täm­me tär­keä roo­li tule­vai­suu­den kou­lu­tuk­ses­sa, oppi­mi­sym­pä­ris­töis­sä ja logis­tii­kas­sa. Suun­ta tun­tui alus­ta asti oikeal­ta. Taus­tal­la on vah­va näke­mys sii­tä, että vih­reän siir­ty­män edel­lyt­tä­mä osaa­mi­nen ja rat­kai­sut on raken­net­ta­va ajois­sa – muu­ten kehi­tys jää hel­pos­ti vain tule­vai­suu­den lupauk­sek­si. 

Näil­lä aja­tuk­sil­la käyn­nis­tim­me vety­rek­ka­han­kin­nan osa­na kon­kreet­tis­ta TKI-yhteis­työ­tä Oulun yli­opis­ton, Oulun ammat­ti­kor­kea­kou­lun ja OSAOn välil­lä Oulun inno­vaa­tio­al­lians­sin puit­teis­sa. Täs­sä yhteis­työs­sä kyse ei ole pel­käs­tään ajo­neu­von han­kin­nas­ta, vaan yhdes­sä oppi­mi­ses­ta, osaa­mi­sen raken­ta­mi­ses­ta ja uuden tek­no­lo­gian juur­rut­ta­mi­ses­ta osak­si alu­eel­lis­ta vetye­ko­sys­tee­miä. 

Kun tie ei ollut­kaan suo­ra  

Kun han­kin­ta alkoi ede­tä käy­tän­töön, todel­li­suus osoit­tau­tui kui­ten­kin huo­mat­ta­vas­ti moni­mut­kai­sem­mak­si kuin osa­sim­me enna­koi­da. Rei­lun puo­len­tois­ta vuo­den aika­na käy­dyt lukui­sat kes­kus­te­lut toi­mit­ta­jien kans­sa, taus­ta­työ ja yhtei­nen poh­din­ta eri toi­mi­joi­den kes­ken toi­vat esiin kysy­myk­siä ja reu­naeh­to­ja, joi­ta ei rapor­teis­ta tai esit­teis­tä löy­dy. Samal­la ker­tyi arvo­kas­ta, käy­tän­nön­lä­heis­tä ymmär­rys­tä – sel­lais­ta, joka syn­tyy vain teke­mi­sen ja vuo­ro­pu­he­lun kaut­ta. 

Seu­raa­vas­sa avaan tar­kem­min, mis­tä tämä han­kin­nan moni­mut­kai­suus käy­tän­nös­sä muo­dos­tui ja mitä kaik­kea olem­me mat­kan var­rel­la oppi­neet. 

Han­kin­nan pul­lon­kau­lat  

Val­mis­ta­jien kans­sa käy­dyt kes­kus­te­lut eivät useim­mi­ten päät­ty­neet yhteen sel­ke­ään syy­hyn. Useam­min vas­taan tuli tilan­ne, jos­sa usei­ta epä­var­muuk­sia nousi esiin saman­ai­kai­ses­ti – ja juu­ri tämä teki ete­ne­mi­ses­tä vai­ke­aa. 

Käy­tän­nös­sä tämä näkyi monel­la taval­la. Jois­sa­kin tapauk­sis­sa ajo­neu­von tek­ni­nen rat­kai­su oli vie­lä kehi­tys­vai­hees­sa, eikä toi­mi­vuu­des­ta poh­joi­sis­sa tal­vio­lo­suh­teis­sa ollut takei­ta. Toi­si­naan huol­lon tuki ja varao­sien saa­ta­vuus oli­vat epä­sel­viä tai noja­si­vat lii­kaa yksit­täi­seen pie­neen toi­mi­jaan. Myös vas­tuun­ja­ko vikaan­tu­mis­ti­lan­teis­sa jäi ajoit­tain avoi­mek­si, mikä lisä­si epä­var­muut­ta enti­ses­tään. 

Kes­kus­te­luis­sa näkyi myös se, että mark­ki­na on vie­lä var­hai­ses­sa kehi­tys­vai­hees­sa. Luva­tut toi­mi­tusa­jat oli­vat pit­kiä, hin­ta­ta­so vaih­te­li voi­mak­kaas­ti ja vety­re­kan lopul­li­nen kokoon­pa­no saat­toi täs­men­tyä vas­ta myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa. Kesäl­lä 2024 EU:n ras­kas­ta kalus­toa kos­ke­van pääs­tö­re­gu­laa­tion tul­kin­ta­muu­tok­set toi­vat muka­naan lisää epä­var­muut­ta. Osa tun­ne­tuis­ta rek­ka­val­mis­ta­jis­ta pai­noi jar­rua, ja pie­nem­mil­le toi­mi­joil­le tilan­ne mer­kit­si talou­del­li­sia haas­tei­ta – jois­sain tapauk­sis­sa jopa kon­kurs­se­ja. Näi­den teki­jöi­den yhteis­vai­ku­tuk­ses­ta mark­ki­na alkoi käy­tän­nös­sä jäh­met­tyä lop­pu­vuo­des­ta 2024. 

Yksit­täi­nen haas­te oli­si ehkä ollut vie­lä rat­kais­ta­vis­sa, mut­ta usei­den saman­ai­kais­ten epä­var­muuk­sien ja toi­mi­tus­val­mii­den vaih­toeh­to­jen puut­teen vuok­si ete­ne­mi­nen on vaa­ti­nut kär­si­väl­li­syyt­tä kai­kil­ta osa­puo­lil­ta. Han­kin­ta­pro­ses­sin hidas ete­ne­mi­nen ei ole joh­tu­nut halut­to­muu­des­ta ede­tä, vaan vas­tuus­ta var­mis­taa vety­re­kan toi­min­nal­li­suus poh­joi­sis­sa olo­suh­teis­sa, tur­val­li­suus ja jul­kis­ten varo­jen asian­mu­kai­nen käyt­tö.  

Kaik­ki halua­vat ede­tä – mut­ta kukaan ei voi yksin 

Yksi han­kin­ta­pro­ses­sin mie­len­kiin­toi­sim­mis­ta havain­nois­ta on ollut se, että tah­to­ti­laa löy­tyy kai­kil­ta osa­puo­lil­ta. Toi­mit­ta­jat halua­vat kehit­tää ja kau­pal­lis­taa tek­no­lo­gi­aa, hank­ki­jat ja tank­kaus­a­se­mien raken­ta­jat halua­vat mah­dol­lis­taa pilo­toin­te­ja, ja oppi­mi­sym­pä­ris­töt kai­paa­vat tuek­seen kon­kreet­ti­sia rat­kai­su­ja. 

Sii­tä huo­li­mat­ta syn­tyy hel­pos­ti tilan­ne, jos­sa ete­ne­mi­nen hidas­tuu. Toi­mit­ta­ja ei voi sitou­tua täy­si­mää­räi­ses­ti ilman riit­tä­vää ja enna­koi­ta­vaa mark­ki­naa, eikä hank­ki­ja voi sitou­tua ilman riit­tä­vää var­muut­ta tek­no­lo­gian toi­mi­vuu­des­ta, huol­los­ta ja vas­tuun­jaos­ta. Samal­la mark­ki­na ei kehi­ty ilman ensim­mäi­siä kon­kreet­ti­sia sitou­tu­mi­sia. Tämä on tyy­pil­li­nen var­hai­sen vai­heen mark­ki­nan luk­kiu­tu­ma. 

Juu­ri täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa koros­tu­vat laa­jan yhteis­työn, vai­heit­tai­sen ete­ne­mi­sen ja kokei­lu­jen mer­ki­tys. Täy­del­lis­tä var­muut­ta ei ole mah­dol­lis­ta saa­vut­taa etu­kä­teen, mut­ta yhtei­nen oppi­mi­nen ja avoin vuo­ro­pu­he­lu voi­vat vähen­tää epä­var­muut­ta askel aske­leel­ta – myös mei­dän han­kin­ta­pro­ses­sis­sam­me. 

Mitä täs­tä kai­kes­ta voim­me oppia? 

Vety­re­kan han­kin­ta­pro­ses­si on teh­nyt näky­väk­si sen, että vih­reä siir­ty­mä ei ete­ne suo­ra­vii­vai­si­na tek­no­lo­gia­pää­tök­si­nä tai yksit­täi­si­nä han­kin­toi­na. Se ete­nee epä­var­muu­den kes­kel­lä, oppien ja yhteis­työs­sä, kos­ka tek­no­lo­gia, mark­ki­nat, sään­te­ly ja infra­struk­tuu­ri eivät kehi­ty samaan tah­tiin. Täs­sä koko­nai­suu­des­sa vety­rek­ka ei ole vain ajo­neu­vo, vaan osa laa­jem­paa kehit­ty­vää jär­jes­tel­mää, jos­sa tek­no­lo­gia, infra­struk­tuu­ri, osaa­mi­nen ja vas­tuut kie­tou­tu­vat toi­siin­sa. 

Jul­ki­sen sek­to­rin roo­li on mah­dol­lis­taa kehi­tys­tä, mut­ta samal­la tun­nis­taa ne rajat, joi­den sisäl­lä on toi­mit­ta­va. Ehkä kaik­kein arvok­kain­ta on se ymmär­rys, joka syn­tyy jo ennen kuin ensim­mäi­nen­kään vety­rek­ka on pihas­sa – ymmär­rys sii­tä, mitä kaik­kea toi­mi­va rat­kai­su todel­li­suu­des­sa edel­lyt­tää. 

Kat­se eteen­päin 

Vaik­ka vety­re­kan hank­ki­mi­nen Suo­meen onkin osoit­tau­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti moni­vai­hei­sem­mak­si kuin aluk­si osa­sim­me enna­koi­da, olem­me nyt saa­vut­ta­neet han­kin­nas­sa mer­kit­tä­vän virs­tan­pyl­vään: tar­jous­pyyn­tö on auki. Pro­ses­si jat­kuu, ja sen lop­pu­tu­los näh­dään tämän vuo­den aika­na. 

Riip­pu­mat­ta sii­tä, mil­lai­sek­si lop­pu­tu­los muo­dos­tuu, tämä mat­ka on jo tuot­ta­nut mer­kit­tä­vää tie­toa ja osaa­mis­ta. Sel­lais­ta ymmär­rys­tä, jota tar­vi­taan, kun vety­tek­no­lo­gi­aa halu­taan tuo­da osak­si arkea, kou­lu­tus­ta ja logis­tiik­kaa – eri­tyi­ses­ti poh­joi­sis­sa olo­suh­teis­sa. 

Vih­reä siir­ty­mä ete­nee askel ker­ral­laan avoi­men vuo­ro­pu­he­lun, oppi­mi­sen ja vas­tuul­lis­ten valin­to­jen kaut­ta – ja juu­ri täl­lai­sis­ta pro­ses­seis­ta raken­tuu se poh­ja, jol­le tule­vai­suu­den kes­tä­vä ja toi­mi­va vety­lo­gis­tiik­ka lopul­ta syn­tyy. 

Kir­joit­ta­ja Mar­jaa­na Komi toi­mii OSAOl­la VISIOK-hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö­nä ja tekee työ­tä vety­ta­lou­den edis­tä­mi­sek­si kou­lu­tuk­sen ja TKI-yhteis­työn kaut­ta. 

VISIOK on Euroo­pan unio­nin osa­ra­hoit­ta­ma han­ke, jota rahoit­taa Poh­jois-Poh­jan­maan liit­to Euroo­pan alue­ke­hi­tys­ra­has­tos­ta. Han­ke saa rahoi­tus­ta myös Oulun kau­pun­gil­ta.